Pidin yläasteella ja lukiossa ongelmanratkaisusta, vaikka en ollut siinä mitenkään erityisen hyvä. Kohtalaiseksi taisivat arvosanat minun osaamistasoni määrittää. Vasta lukiossa taisin kuulla ensimmäisen kerran termejä liittyen koodaamiseen, itse ”koodari” taikka ”ohjelmisto” -sanoja en kuullutkaan, vaikka siihen päivään asti olin koulussa valinnut kaikki mahdolliset tietokoneiseen liittyvät kurssit. Puhuttiin yksinkertaisesti vain ”ATK-kursseista”. En tuolloin osannut hypätä kunnolla koodaamisen junaan, kun tunneilla käytiin lähinnä alkeellista HTML-kieltä läpi, eikä tämä liittynyt ongelmanratkaisuun tai varsinaiseen koodaamiseen millään lailla. Jälkikäteen harmittaa, etten tämän takia osannut aiemmin hakeutua koodauksen pariin, kun en edes tiennyt alan olemassaolosta. Niin typerältä, kun se kuulostaakin, olisin halunnut, että joku olisi tullut kertomaan minulle aikoinaan, että ”ATK-juttuja” voi tehdä myös työkseen.

Oma heräämiseni alaan tapahtui aikamoisten mutkien kautta. En kuitenkaan koe, että myöhäinen heräämiseni johtuisi siitä, että olen nainen. En myöskään koe, että minulta olisi jotenkin pimitetty tietoa koodaamisesta työnä sen takia, että se ei olisi muka jotenkin minulle kuulunut. Vastaani ei ole tullut yhtäkään poikkinaista sanaa, kun olen ”tunkeutunut” ”miesten maailmaan”.

En ole aiemmin edes ajatellut, että ohjelmistoala olisi ”miesten”. Huomasin amiksessa vain, että kas - parinkymmenen oppilaan kokoisessa luokassa oli minun lisäksesi vain yksi nainen. Vaikka olin selvästi kaksilahkeisten keskuudessa jonkin sortin poikkeama, erityiskohtelua ei saanut opettajilta puoleen tai toiseen. Ammattikorkeakoulussa ensimmäisenä päivänä luokkaa tarkastellessani naisia oli oppilaista jo varmasti lähemmäksi puolet.

Naiset voivat oppia koodaamaan siinä missä miehetkin ja nykypäivänä tietotekniikan käyttö on sukupuolten välillä lähes yhtä aktiivista ainakin omassa ikäluokassani. Silti jostain syystä naiset eivät koodaa?



Mimmit ja miekkoset koodaamaan
Sanotaan, että koodariksi synnytään. Vaikka lause ei kirjaimellisesti pidä paikkaansa ja vastasyntyneen lapsen vanhempia ei onnitella uutukaisesta backend-koodarista, jokaisessa ammatissa ovat omat piirteensä, mitkä sopivat erilaisille ihmisille sukupuolesta riippumatta. Ammatinvalinta perustuu pohjimmiltaan henkilön luonteeseen, henkilökohtaisiin preferensseihin ja ominaisuuksiin. Itse en voisi ikinä kuvitellakaan työskenteleväni hoitoalalla, vaikka olen nainen ja hoitoala on hyvin naisvoittoinen. Minun ”paikkaani hoitaja” voi olla täyttämässä tälläkin hetkellä joku miespuolinen empaattinen ekstrovertti, eikä siitä tehdä sen suurempaa numeroa #herrathoitaa. Vaikka olen nainen, en varmasti olisi hyvä hoitaja.

Työtehtäviin pitäisikin aina palkata siihen pätevä henkilö. En ikimaailmassa haluaisi saada työpaikkaa sen takia, että työnantajan täytyisi pitää yllä jonkin sortin kiintiötä naisista ainoastaan sen takia, että alalle on hakeutunut aiemmin omaksi jutukseen alan todenneet henkilöt, ovat sattuneet olemaan miehiä. Vaikka tutkitusti miehet ovat keskimääräisesti parempia ratkaisemaan matemaattisia ja loogisia ongelmia, se ei tarkoita, ettei nainen voisi olla yhtä hyvä työntekijä miesvoittoisella alalla. Kummallakin sukupuolella on vahvuutensa, naiset ovat keskimäärin selvästi miehiä parempia ilmaisemaan itseään kirjallisesti ja suullisesti, mutta omasta puolestani en koe näitä vahvuuksikseni.

Lähtökohdat tulisikin olla sukupuolesta ja alasta riippumatta työntekijöille samat. En esimerkiksi haluaisi pelastushenkilökuntaa vaativassa tilanteessa asiakkaana joutua vaaraan sen takia, että pelastajalta (naiselta tai mieheltä) ei ole pääsykokeissa vaadittu samaa fyysistä suorituskykyä kuin muilta. Hieman saattaisi harmittaa, jos minua (kyllä, olen pitkä eli iso nainen) ei jaksaisi alan monimuotoisuuden nimissä ammattipätevyytensä saanut pelastaja onnettomuuspaikalta siirtää. Jos ammattiin vaaditaan esimerkiksi jokin vähimmäiskunto tulisi tämä vaatia jokaisesta työntekijältä – sukupuoleen katsomatta.



Tarvitseeko maailma enemmän miehiä parturi-kampaajiksi?
On teennäistä väittää, että "Maailma olisi parempi paikka, jos naiset osaisivat koodata", jonka jälkeen painotetaan sitä, miten ”sukupuolielimillä ei koodata”. Yhtä outoa olisi väittää, että maailma tarvitsee enemmän miehiä parturi-kampaajiksi. On totta, että miehillä ja naisilla voi olla erilaisia näkökulmia elämään (ihan samalla tavalla kuin ihmisillä sukupuolesta riippumatta ylipäätänsä), mutta koodarit eivät tänä päivänä enää koodaa yksinään pimeässä yksiössä vain itselleen. Väite, että koska enemmistö koodareista on miehiä, jotka tuottaisivat sovelluksia vai omiin tarpeisiinsa eivätkä siten esimerkiksi huomioi naisten tarpeita sovelluksissa on melkoista aikansa elänyttä hölynpölyä.

Yleensä ohjelmistoprojekteissa on mukana toimeksiantaja (asiakas), joka tuo oman näkökulmansa asiaan ja koodilla luotavaan tuotteeseen, jolla pyritään ratkaisemaan jonkin ongelma. Asiakas on itse valinnut itselleen sopivan, oman tyylisensä ohjelmistotalon vertailemalla, ja hyvät koodarit pyrkivät ymmärtämään ensin ongelman, jota lähdetään ratkaisemaan, esimerkiksi tutustumalla hieman alaan tai aiheeseen, johon ongelma liittyy. Mies voi siis yhtä lailla koodata naisten käyttöön sovelluksen esimerkiksi kuukautiskierron seuraamiseen siinä missä minä koodasin järjestelmän miesten hyvinvoinnin edistämiseen. Eivät ne koodirivit tiedä mitä koodarilla on tai ole ollut jalkojen välissä kirjoitushetkellä, koodi on kirjoitettu aiemmin määriteltyjen speksien mukaan. Koodarin sukupuolesta riippumatta it-projekti voi epäonnistua täysin, jos asiakasta ja hänen toiveitaan ei ymmärretä tai kuunnella.

Ohjelmistoala kärsii osaltaan imago-ongelmasta (kuten monet muutkin ”miesten” ja ”naisten” alat), mitä ei mielestäni pidä korostaa toistamalla edelleen ja uudelleen, kuinka kaikki koodarit ovat misogyynisia jännämiehiä ja miten naisena ei pärjää. Ohjelmistoalalla pärjää kyllä, jos se on se oma ala ja koodaamiseen sekä luovuuteen on tulista intohimoa. Koodarina alaan pitää olla kiinnostusta ja harrastuneisuutta myös vapaa-ajalla, koodin vääntämistä voisi haukkua kutsumusammatiksi.



Mutta vielä
Kyllä, #mimmitkoodaa on mainio tempaus ja on aivan mahtavaa, jos yksikin nainen sitä kautta löytää ammatillisen kutsumuksensa. Varsinkin kun osaavista koodareista on huutava pula ja suuri osa mahdollisesta työvoimasta on ohjelmistoalan ulkopuolella (eli me naiset)! Mielestäni siinä ei ole kuitenkaan mitään vikaa, että tämä työ ei sovi kaikille ja, suurin osa heistä, joille ala sopii, on miehiä. Minun ei tarvitse todistella kellekään mitään, vaikka koodaan huoneessa, jossa olen sukupuolijakauman altavastaajana prosentilla 25. Jos pitäisi, silloin olisin väärässä työyhteisössä.

Vinkkinä elämään; kaikesta ei tarvitse ottaa itseensä tai uhriutua väkisin. Jokaiselle alalle mahtuu ihmisiä kyykäärmeiden muodossa, olipa ala mikä tahansa. Silti yksittäinen käärme ei pilaa kokonaista alaa tai kaikkia muita alalla työskenteleviä ihmisiä.