Mallintamisessa on kyse todellisuuden kuvaamisesta – joko sellaisena kuin se on nyt tai sellaisena, joksi sen halutaan muuttuvan. Mallintamista tarvitaan tämän muutoksen toteuttamiseksi.

Mallinnusmenetelmiä on monenlaisia. Liiketoimintaprosesseja, prosesseissa käytettäviä käsitteitä, sovelluspalveluita, käyttötapauksia, tietokonejärjestelmiä, omakotitaloja, koneita ja laitteita kuvataan omilla tekniikoillaan ja kuvauskielillä. Mallintaminen ei kuitenkaan rajoitu vain edellä kuvattuihin suunnittelutehtäviin. Näytelmäkirjailija voi kuvata todellisuutta kirjoittamalla siitä näytelmän ja toimittajat kuvaavat todellisuutta kirjoittamalla uutisia, artikkeleita tai muuta mediasisältöä. Tutkiva journalisti mallintaa todellisuutta kirjoittamalla jutun tai tekemällä vaikkapa televisio-ohjelman tutkimastaan aiheesta. Meidän median kuluttajien kannalta olisi hyvin toivottavaa, että hänen luomansa kuva todellisuudesta olisi mahdollisimman totuudenmukainen ja eheä.

Tutkiva journalisti mallintaa todellisuutta kirjoittamalla jutun tai tekemällä vaikkapa televisio-ohjelman tutkimastaan aiheesta.

Mallin hyvyydelle voi asettaa ainakin seuraavia kriteereitä. Koska journalismissa – ainakin tutkivassa journalismissa – on kyse todellisuuden kuvaamisesta eli mallintamisesta, nämä kriteerit pätevät myös journalismiin:

  • Mallissa ei saa olla käsiteltävän asian kannalta mitään tarpeetonta, mutta mallista ei saa myöskään puuttua mitään oleellista. Varsinkin jälkimmäistä vaatimusta on houkutus rikkoa, kun halutaan julkaista raflaavia sisältöjä.
  • Mallinnustehtävä pitää olla hyvin rajattu ja tämä rajaus pitää kertoa. Toimittaja voi aivan hyvin julkaista artikkelin vaikkapa tiedeyhteisön kriittisistä kommenteista ilmastomalliin, jos hän tekee jutussaan selväksi kirjoituksensa näkökulman. Jos hän sen sijaan julkaisee saman jutun otsikolla ”Totuus ilmastonmuutoksesta”, hänen kuvauksensa ei vastaa todellisuutta.
  • Yksittäisten mallin komponenttien pitää olla totta ja täsmällisesti määriteltyjä. Täsmällisyys ei tarkoita samaa kuin yksityiskohtaisuus. On mahdollista kuvata todellisuutta hyvinkin korkealla abstraktiotasolla, mutta käytettävien käsitteiden pitää olla täsmällisiä.
  • Mallin komponenttien väliset relaatiot pitää olla kuvattuina. Nämä relaatiot ovat usein mallin tärkein ydin.

Havahduin mallintamisen ja journalismin yhteyteen marraskuussa 2016, kun seurasin julkista keskustelua, joka lähti liikkeelle Ylen julkaisemasta jutusta koskien Juha Sipilää, Terrafamea ja Juha Sipilän sukulaisen saamaa merkittävää tilausta Terrafamelta. Salla Vuorikoski kirjoitti jutun, Sipilä hermostui ja alkoi pommittaa Yleisradiota lukuisilla sähköpostiviesteillä. Päätoimittaja Jääskeläinen löi jarruja päälle ja toimittaja katsoi sananvapauttansa loukatun. Lopulta Julkisen sanan neuvosto antoi langettavan päätöksen Yleisradiolle, koska JSN:n mukaan Yleisradio rajoitti pääministerin painostuksesta toimittajan sananvapautta.

Seurasin keskustelua ja hämmästyin, miksi kukaan media-alan ammattilaisista ehkä päätoimittaja Jääskeläistä lukuun ottamatta ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että Salla Vuorikosken kirjoittama juttu oli huono.

Seurasin keskustelua ja hämmästyin, miksi kukaan media-alan ammattilaisista ehkä päätoimittaja Jääskeläistä lukuun ottamatta ei kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että Salla Vuorikosken kirjoittama juttu oli huono. Ja tämä ei ole mielipidekysymys, jos tutkivan journalistin aikaansaannosta arvioi niin kuin mallia tulisi arvioida. Ja sitten tein suorastaan järisyttävän havainnon: media-alan ammattilaiset, ainakin monet heistä, näyttävät ajattelevan, että juttu on totta, kun siinä esitetyt yksittäiset asiat ovat totta.

Jussi Eronen (tuolloin Yleisradion ajankohtaistoimituksen esimies) mm. puolusti Vuorikosken kirjoitusta toteamalla, että jutussa ei ole asiavirheitä. Samoin Julkisen sanan neuvosto perusteli langettavaa päätöstään toteamalla, että jutussa ei ollut virheitä. Ajatuskulku oli siis seuraava: Jutussa ei ole asiavirheitä. Juttu on siis totta. Koska päätoimittaja rajoitti jutun käsittelyä, syynä täytyy olla pääministerin painostus. Ainakaan JSN:n enemmistölle ei tullut mieleen, että päätoimittaja kenties puuttui jutun käsittelyyn, koska juttu oli huono.

Miksi Salla Vuorikosken kirjoittama juttu oli huono? Hän kertoi kirjoituksessaan kaksi tosiasiaa: Hän kertoi, että Juha Sipilä oli osallistunut Terrafamen lisärahoituspäätökseen ja hän kertoi, että Juha Sipilän sukulainen oli saanut tilauksen Terrafamelta. Nämä kaksi tosiasiaa ovat Salla Vuorikosken mallin komponentteja. Koska ne ovat osana samaa mallia, mallintajan eli tässä tapauksessa toimittajan pitäisi myös kertoa näiden komponenttien välinen relaatio. Jos relaatiota ei ole, koko jutulta menee pohja pois. Jos relaatio on olemassa, mallintajan pitää kertoa, mikä tämä relaatio on. Tämän työn Salla Vuorikoski jätti tekemättä ja sen vuoksi hänen juttunsa oli huono. Hänen mallinsa antoi harhaanjohtavan kuvan todellisuudesta. Jälkeenpäin eduskunnan oikeusasiamies tutki tapauksen ja totesi, että relaatiota jutussa esitettyjen asioiden välillä ei ollut olemassa.

Uskon, että mitä paremmin sekä toimittajat että median kuluttajat ymmärtävät mallintamisen idean, sen tasokkaampaa journalismia meillä on lupa odottaa.

Olen tässä blogissani kertonut joitakin kriteereitä, joilla voi arvioida mallin hyvyyttä. Väitteeni on, että varsinkin tutkivassa journalismissa on kyse todellisuuden mallintamisesta. Sen vuoksi kriteerit sopivat myös tutkivien journalistien tuotoksiin. Yle/Terrafame/Sipilä-esimerkki ei ole mitenkään merkittävä yksittäistapauksena. Otin tapauksen esille, koska se mielestäni kertoo, että media-alan ammattilaisiltakin näyttää puuttuvan työvälineitä arvioida journalismia ja tunnistaa huono journalismi hyvästä. Uskon, että mitä paremmin sekä toimittajat että median kuluttajat ymmärtävät mallintamisen idean, sen tasokkaampaa journalismia meillä on lupa odottaa. Asia on tärkeä, koska medialla on tärkeä rooli demokraattisessa järjestelmässämme. Median tehtävänä on kuvata päätösten tekijöiden toimintaa, taustoja, vaikuttimia ja päätösten seurauksia. Ei ole yhdentekevää, kuinka hyvin he tämän tehtävänsä tekevät.

Olen toiminut yrityselämän eri osa-alueilla myynnin ja markkinoinnin, tuotekehityksen, tuotannon ja ICT:n parissa. Viime vuosina kiinnostukseni on kohdistunut erityisesti arkkitehtuurityöhön ja arkkitehtuurin merkitykseen yrityksen johtamisessa ja muutoshankkeissa.