Lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden osaajayritykset

Lisätyllä todellisuudella (augmented reality, AR) tarkoitetaan näkymää, johon on lisätty tietokonegrafiikalla tuotettuja elementtejä ja jota tarkastellaan erilaisten läpikatseltavien (see-through) näyttöjen avulla. Virtuaalitodellisuus tai keinotodellisuus (virtual reality) puolestaan on tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla luotu keinotekoinen ympäristö, joka voi pyrkiä mallintamaan jotakin todellista ympäristöä tai luoda täysin kuvitteellisen ympäristön.

Lisätyssä todellisuudessa keinotekoista, tietokoneella tuotettua tietoa (kuva, ääni, video, teksti tai vaikka GPS-informaatio) on sananmukaisesti lisätty todellisen ympäristön näkymään. Näyttöteknologiat voidaan jakaa päässä pidettäviin (head worn), kädessä pidettäviin (handheld) ja projisoitaviin (projective).

Lisätyllä todellisuudella on runsaasti käyttökohteita muun muassa varasto- ja tehdasolosuhteissa, joissa AR-teknologiaa voidaan käyttää tiedon rikastamiseen. AR-lasien avulla varastotyöntekijä saa reaaliaikaista tietoa tuotteita kerätessään ja toisaalta esimerkiksi kunnossapitoa voidaan helpottaa heijastamalla kolmiulotteinen näkymä laitteiden asentajan tai korjaajan silmien eteen, sekä näyttämällä vaiheittain, kuinka korjaus tai asennus tulee suorittaa.

Virtuaalitodellisuuden avulla voidaan vähentää virheiden määrää ja tehdä toiminnasta aiempaa nopeampaa ja turvallisempaa. Luontevia sovelluskohteita löytyy paljon myös rakennushankkeissa (kohteiden esittely ostajille), sotilaslentokoneiden ja -helikoptereiden navigoinnissa (heijastusnäytöt ja kypärään asennettavat näytöt) tai vaikka lääkäreiden ja kirurgien harjoittelussa sekä kuvantamisessa (koepalojen ottaminen ja tähystysleikkaukset).

Useimmat virtuaalitodellisuuden ympäristöt perustuvat lähes kokonaan visuaaliseen vaikutelmaan, joka luodaan joko tietokoneen näytölle, laajakankaalle tai niin sanotulle stereoskooppiselle katselulaitteelle. Joissakin simulointiympäristöissä käytetään myös muita aistiärsykkeitä, kuten äänimaailmaa tai tuntoaistiin perustuvia liikeärsykkeitä.

Tyypillinen esimerkki virtuaalitodellisuutta luovista simulointiympäristöistä ovat lentokoneiden tai avaruusalusten ohjaamisen harjoitteluun tarkoitetut lentosimulaattorit, jotka jäljittelevät oikean lentokoneen ohjaamoa luoden ympärilleen aitoa lentotilannetta muistuttavat maisemaprojektiot. Vastaavanlaisia simulaattoreita käytetään nykyään yhä laajemmin monissa vaativissa koulutustehtävissä, joissa harjoittelu todellisessa ympäristössä olisi liian kallista tai vaarallista. Lääketieteen piirissä esimerkiksi leikkauksia voidaan nykyisin harjoitella virtuaalitodellisuuden avulla.

Virtuaalitodellisuusteknologiaa hyödynnetään myös muun muassa kiinteistösektorilla, jossa esimerkiksi myynnissä olevista kiinteistöistä esitetään simuloituja panoraamakuvia, joita käyttäjä voi ohjata haluamiinsa suuntiin. Teknologian avulla kiinnostuneet saavat kiinteistöstä vaivattomasti melko kattavan ja lähellä todellisuutta olevan kuvan. Virtuaalitodellisuusteknologian avulla voidaan myös testata esimerkiksi suunnitellun uudisrakennuksen toimivuutta tai vaikkapa siltahankkeen sopivuutta ympäristöön.