Sähkön hintataso ja sähköenergian riittävyys huolettavat suomalaisia sähkönkäyttäjiä. Poliittiset päättäjät ovat heränneet asiaan ja ymmärtävät, että valtiovallankin on tavalla tai toisella puututtava tilanteeseen. Kotitalouksia on päätetty tukea verovaroin. Esitetyt ratkaisumallit ovat toistaiseksi olleet kovin jäsentymättömiä, huonosti kohdentuvia ja jopa paniikinomaisia. Elinkeinoministeriön korkea virkamies todisti A-studion lähetyksessä 19.12.2022, että sähkön hintakatosta ei ole tulossa esitystä tälle talvelle. Valmistelevaa työtä ei ole oikein voitu tehdä, kun ei ole budjettiakaan. Koska minulla ei ole ajatustyölle budjettirajoituksia, ajattelin esittää joitakin näkökohtia sähkön hintaongelmaan.
Sähkön vähittäishinnat määräytyvät tukkumarkkinoilla eli sähköpörssissä. Jos sähkön hintaa halutaan alentaa ja tuen määrää pienentää, täytyy vaikuttaa pörssihintoihin. Vaikuttaminen olisi tehokkainta, jos se pystyttäisiin tekemään EU-tasolla, mutta jotain olisi tehtävissä myös kansallisesti.
”Jos sähkön hintaa halutaan alentaa ja tuen määrää pienentää, täytyy vaikuttaa pörssihintoihin”
Sähköpörssi toimii niin, että kerran vuorokaudessa sähköntuottajien myyntitarjoukset sovitetaan yhteen sähkönostajien ostotarjousten kanssa tuntikohtaisesti seuraavaksi vuorokaudeksi. Kysynnän ja tarjonnan pitää kohdata reaaliaikaisesti, koska sähköä ei voi merkittävässä määrin varastoida. Sähköntuottajien tarjoukset ovat heidän marginaalihintojaan. Marginaalihinta tarkoittaa alinta hintaa, jolla sähköntuottaja voi pitää laitoksensa käynnissä.
Nykyisessä sähköpulassa joudutaan aika ajoin tilanteeseen, jolloin koko tuotantokapasiteetti on käytössä. Tarjontakäyrä on tällöin pystysuora eli kapasiteetti ei kasva, vaikka hinta kuinka nousisi. Koska kysyntä edelleen voi olla tätä tarjontaa suurempi, tasapaino haetaan sähköpörssissä seuraavilta korkeammilta hintaportailta. Sähkön hinta ei siis enää perustu sähköntuottajien myyntihintoihin, vaan pelkästään ostajien ostotarjouksiin. Tuloksena on hintataso, jolla joku tai jotkut sähkönostajat ovat valmiita leikkaamaan kulutusta niin paljon, että kysyntä vastaa tuotantoa. Tämä hintataso voi olla merkittävästi korkeampi kuin yhdenkään sähköntuottajan tarjoama hinta. Eikö sähkönostajien olisi kannattanut leikata kulutusta jo alemmalla hintaportaalla, koska ei lisähinta tuonut yhtään lisää kapasiteettia?
”Sähkön ostotarjouksia säännöstelemällä olisi siis mahdollista pitää sähköpörssin hintataso mahdollisimman kohtuullisena”
Kansallisen edun nimissä sähkönostajien olisi syytä toimia tai heidät olisi syytä laittaa toimimaan kollegiona ostotarjouksia koordinoiden siten, että vältetään joutumasta tarjontakäyrän pystysuoralle tai erittäin jyrkälle osalle. Fingrid voitaisiin lisäksi velvoittaa nykyisestä toimenkuvastaan poiketen käyttämään varavoimakapasiteettiaan myös säätelemään sähkön hintaa. Sähkön ostotarjouksia säännöstelemällä olisi siis mahdollista pitää sähköpörssin hintataso mahdollisimman kohtuullisena kuitenkaan leikkaamatta maksimaalista tuotantokapasiteettia merkittävästi. Aivan viimeisistä kilowattitunneista ei kannata taistella verissä päin.