Reaktorin uusi rekrytointipalvelu PeaceMaker lanseerattiin tällä viikolla. Palvelun avulla ohjelmistokehittäjät ”voivat hakea vaikka kaikkiin Suomen it-alan kärkifirmoihin kerralla”.

Yrityksen facebook-julkaisu kuvaa PeaceMakeria seuraavasti:

 

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että PeaceMaker -nimi saattaa osoittautua kontroversiaaliseksi.

Tietoviikko uutisoi 13.9 yleisesti PeaceMakerin lanseerauksesta, ja heti perään 14.9 otsikolla It-firmat hermostuivat Reaktorin palveluun: ”Pannaanpa peli poikki”.

Jälkimmäisen artikkeli kuvasi PeaceMakerin saaneen kivisen startin, kun kilpailevat ohjelmistofirmat kritisoivat julkisesti tapaa, jolla työnhakijoiden tietoja liikutellaan.

Reaktor oli valinnut ”kärkifirmoiksi” parisenkymmentä ohjelmistoyritystä, ilmeisesti kysymättä näiltä ensin. Mukana on tunnettuja yrityksiä, kuten F-Secure ja Supercell, mutta myös vähemmän tunnettuja toimijoita, kuten Reaktorin tiloissa toimiva Lab of New.

Oliko tavoitteena siis brändätä Reaktoria globaalisti tunnettujen ohjelmistoyritysten vanavedessä?

”Ongelmana on, että yrityksiltä ei kysytty asiasta ennen kuin juuri laukaisun kynnyksellä tai jopa sen jälkeen. Nordcloudin Anssi Pakkanen kertoo yllättyneensä sähköpostilaatikkoonsa ilman ilmoitusta saapuneista viesteistä. Yhteystiedot on otettu yritysten nettisivuilta lupia kyselemättä ja viestejä on mennyt väärille henkilöille.”, Tivin toimittaja Olli Vänskä kirjoittaa.

”Yhteystiedot on otettu yritysten nettisivuilta lupia kyselemättä”

PeaceMaker-lomake lähettää oletuksena hakijan yhteystiedot jokaiseen sivustolla mukana olevaan yritykseen.

”Viesti (mukaan liitettyihin yrityksiin) lähti liian lyhyellä varoitusajalla, se menee meidän piikkiin. Tarkoitus oli kuitenkin positiivinen. Halusimme firmoille lisää hakemuksia”, Reaktorin Mikael Kopteff vastaa.

Reaktor siis halusi muille ohjelmistotaloille lisää rekryhakemuksia.

Yrityksen seuraavana päivänä julkaisema facebook-päivitys valottaa mukaan otettujen yritysten valintaprosessia:

”Tämänhetkinen sivustolla oleva lista yrityksistä on koottu kysymällä työntekijöiltämme, missä yrityksessä he työskentelisivät jos Reaktoria ei olisi koskaan perustettu ja tällä hetkellä emme ota palveluun mukaan uusia yrityksiä. Pohdimme kuitenkin, josko saisimme nostettua nykyistä laajemman joukon yrityksiä vielä esiin ja luotua yhdessä jotain kestävämpää ratkaisua nykyiseen tilanteeseen.”

Julkaisun tarinan kaari taitaa kertoa aika hyvin tilanteesta, jossa it-alan rekrymarkkina elää tällä hetkellä. Se alkaa pehmeästi ”Tarkoitus oli herätellä keskustelua teknologia-alan osaajapulasta” mutta loppuu verisestä kilpailutilanteesta kertovaan toteamukseen ”Paras työnantaja voittakoon”.

Ohjelmistoalan tuhansissa yrityksissä, jotka kaikki kilpailevat osaajista verissä päin, Reaktorin sivusto koetaan luonnollisesti ärsyttävänä.

Kilpailevan ohjelmistotalon edustaja kertoo, että Reaktorin toimintatapa kilpailijoiden työntekijöiden on rekrytoimiseksi on koettu agressiiviseksi jo aiemmin.

”Paras työnantaja voittakoon”

Tivin artikkeliin haastateltu Gappsin Kati Makkonen pitää vaarallisena sitä, että rekrytointi tapahtuu kilpailijan sivuston kautta.

”Reaktor on niin iso eturivin firma, että melko herkästi kaikki hakijat laittavat tietonsa myös kyseiselle yritykselle. On mielestäni vaarallista, että hakutiedot menevät kilpailijan kautta”, Makkonen kommentoi Tivissä.

”Toivon, että firmat ymmärtävät mihin lupautuvat. Siitä muodostuu hankala tilanne, jos yritykset kokevat, että heidän pitää olla tuolla listalla pohtimatta sen vaikutuksia.”

”Melkein firma kuin firma kaipaa nykypäivänä koodareita ja kehittäjiä. Rekrytointi on niin kilpailtu juttu, että edes vähänkin kyseenalaisesti tehdyn palvelun kautta siitä nousee hankalia kysymyksiä”, hän jatkaa.

Reaktor ilmoittaa kuitenkin tuntevansa vastuunsa tietojen käsittelyssä.

”Me katsomme tietoja ainoastaan, jos hakija on merkinnyt hakemuksensa lähetettäväksi myös Reaktorille”, Mikael Kopteff vastaa.

Makkonen väläyttää vaihtoehtona palvelun siirtämistä objektiivisen kolmannen osapuolen hoiviin ja nimeää myös ite wikin yhtenä mahdollisena mediana.

Kopteff näkee Makkosen ehdotuksen yhtenä mahdollisuutena. ”Jos olisi joku taho joka olisi objektiivinen, se olisi ihan mahdollista. Me olemme kuitenkin tehneet tätä puhtaasti positiivisista lähtökohdista. Koimme, että työnhaku on ongelma ja lähdimme itse sitä ratkomaan.”

Ajatuksia PeaceMakerista

Internetajan palveluissa on elintärkeää viestiä läpinäkyvästi toimintamalleista. Jos sivustoa markkinoidaan ”kärkiyritykset” koostavana, se herättää luonnollisesti ärsytystä kilpasiskoissa.

Mutta kukapa ei tälläista brändimarkkinointia tekisi?

Samalla Reaktorin toiminta on esimerkki digitaalisten palveluiden voimasta. Monet it-yritykset ovat markkinointiliikkeissään järkyttävän hitaita ja kyvyttömiä tuottamaan digitaalisia palveluita, tai edes käyttämään julkaisujärjestelmiä. Samaan aikaan toiset saavat aikaan tuhansia silmäpareja vetäviä kampanjoita, jotka tuottavat konkreettisia tuloksia.

Itseasiassa Reaktorin kampanja olisi äärimmäisen hyvin onnistunut, ellei se olisi viestinnällinen katastrofi. Olisi vain pitänyt kerätä yritykset ensin palvelun taakse ja viestiä toteutusmenetelmästä avoimesti etu-, eikä jälkikäteen.

Kampanja näyttää, miten digitaalisella palvelulla voi laittaa hetkessä Monsterit ja muut rekrysivustot varpailleen, puhumattakaan kilpailijoiden rekrytoinnista.

En tosin ole varma, onko PeaceMaker määritelty ihan loppuun saakka.

Prosessikulmasta PeaceMakerin lomake voi nimittäin aiheuttaa aika lailla myös ylimääräistä työtä. Perinteisestihän työnhakijat vastaavat ensisijaisesti osaamiseensa ja kiinnostukseensa sopiviin työpaikkailmoituksiin.

Silloin työnhakijan ja työpaikan match on luonnollisesti jo todennäköisempi.

Jos jatkossa ammutaan yhdellä napin painalluksella hakemus kymmeniin yrityksiin, joiden kaikkien pitää käsitellä hakemus, arvioida hakijan potentiaali ja informoida jatkoaskelista, moni yritys tekee töitä turhaan.

”Olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?”

Tässä kohtaa PeaceMakerin lomake välittää vain hakijoiden tiedot työnantajille ja toimii näin aika tavallisena rekrytoinnin Inbound-markkinoinnin välineenä mukana oleville yrityksille. Sillä voi siis poimia uusia haasteita hamuavat kehittäjät uusille urille. Moni miettii salaa, olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

Jos prosessia kehitetään CV:den lähetyksellä, työn määrä moninkertaistuu ja PeaceMakerista tulee eräänlainen rekrytoinnin Hilma: Kymmenet yritykset tekevät turhaan työtä hakemusprosessin kanssa, koska voittajia voi olla vain yksi.

 

Ohessa vielä muutamia poimittuja kommentteja, jotka ovat julkisesti nähtävillä LinkedInissä. 

 

Reaktor ite wikissä

Tutustu myös ite wikin rekrysivuun (vain premium-asiakkaat pääsevät julkaisemaan ilmoituksia)

 

Kirjoittaja: Johannes Puro – Seuraa Twitterissä

Autamme suomalaisia yrityksiä hahmottamaan digitalisaation mahdollisuuksia ja löytämään sopivat kehityskumppanit liiketoiminnan kehityshankkeisiin.