Oma urani tietotekniikan parissa alkoi vuonna 1979 automaatioinsinöörinä Outokummun Vuonoksen kaivoksella. Rikastusprosessin säätäminen ja prosessiraportointi hoidettiin IBM 1800-tietokoneella. Se oli reikäkorttiaikaa. Toimin tuolloin pienen tietokoneryhmän esimiehenä. Havaitsin varsin pian, että tietokoneihmiset eivät kovin hyvin ymmärtäneet rikastusprosessia ja toisaalta prosessista vastaavat olivat aika pihalla tietotekniikasta. Kommunikointi oli sen vuoksi vaikeaa. Ymmärsin, että minun pitää toimia tulkkina ja jäsentää liiketoimintatarpeet toteuttamiskelpoiseen muotoon. Kyse on lisäarvon tuottamisesta, joka perustuu siihen, että lisäarvon tuottaja ymmärtää riittävän hyvin sekä liiketoimintatarpeet ja teknologian mahdollisuudet ja pystyy mallintamaan ratkaisun tarpeesta toteutukseen. Tämä oppi ei ole 40 vuodessa vanhentunut.

”Liiketoimintalähtöisyysmantra on epäilemättä mennyt hyvin perille ja hyvä niin.”

Liiketoimintalähtöisyys nousee esille lähes poikkeuksetta tietohallintojohtajien haastatteluissa. Liiketoimintalähtöisyysmantra on epäilemättä mennyt hyvin perille ja hyvä niin. Sen sijaan olen nähnyt varsin vähän puheenvuoroja siitä, mitä liiketoimintalähtöisyys tarkoittaa käytännön elämässä. Omat havaintoni vuosien varrelta viittaavat siihen suuntaan, että yrityksissä on paljon puutteita tai positiivisessa mielessä paljon kehityspotentiaalia hyödyntää systemaattisia toimintatapoja, joilla tietotekniikka saataisiin paremmin ja tehokkaammin tukemaan liiketoimintaa.

Miten tulisi toimia?

Liiketoiminnan kehittämisessä tavoitellaan muutosta nykytilasta johonkin haluttuun tavoitetilaan. Kyse voi olla esimerkiksi uudesta palvelusta asiakkaille tai jonkin sisäisen prosessin automatisoinnista. Muutos ei mitenkään rajoitu vain tietotekniikkaan. Mitä siis pitää muuttaa ja miten tietotekniikka saadaan palvelemaan tätä transformaatiota? Vastaus on yksinkertainen: Muutos pitää mallintaa. Mallin avulla voidaan ohjata yhtä tai useampaa hanketta, jotka toteuttavat muutokset liiketoimintaprosesseihin, ICT-järjestelmiin ja mahdollisesti jopa organisaatioon. Olen hahmottanut tämän toimintatavan seuraavaan kuvaan.

Oleellista on saada aikaiseksi liiketoimintatarpeen vastinpariksi malli, jota kuvassa kutsun liiketoimintalähtöiseksi arkkitehtuuriksi. Mallinnustyötä tehdään läheisessä yhteistyössä hankkeen omistajan, sovellusalueen asiantuntijoiden sekä yhden tai useamman mallintajan kanssa.

Hankkeella on syytä olla omistaja, joka tietää, mitä haluaa ja jolla on mandaatti toimia. Sovellusalueen asiantuntijoita tarvitaan, jotta malli kuvaa reaalimaailmaa mahdollisimman totuudenmukaisesti. Arkkitehtien tehtävänä on kuvata tarvittavat liiketoimintaprosessit, käyttötapaukset, prosesseissa käytettävät käsitteet ja loogiset tietomallit sekä niihin perustuen myös ICT-järjestelmät.

Epäonnistumisen vaara on suuri, jos liiketoimintatarpeesta hypätään suoraan ICT-järjestelmän implementointiin ohittamalla arkkitehtuurin mallinnus. Mallinnustyössä osaamisprofiilit sekoittuvat, jos mallinnusta tehdään yrityksessä systemaattisesti. Yrityksessä toimiva arkkitehti oppii kaiken aikaa lisää liiketoiminnasta ja muut osapuolet oppivat mallien avulla keskustelemaan täsmällisemmin omista tarpeistaan. Kaikkien ymmärrys lisääntyy ja kommunikointi paranee, mikä on pelkästään hyvä asia ja nostaa laatutasoa.

Kuka mallintaa?

Mallinnustyö on mahdollista organisoida monella tavalla. On toisaalta epäoleellista, miten työ istutetaan organisaatiorakenteeseen. Pääasia on, että mallinnustyön tarve tunnistetaan ja sitä työtä tehdään. Tietohallinto olisi hyvä kandidaatti vastuutahoksi. Jos tietohallinnolla on kokonaisvastuu yrityksen tietoteknisistä ratkaisuista, joita nykyisin tarvitaan lähes kaikissa yrityksen toiminnoissa, heidän olisi järkevää tarjota mallinnusta ikään kuin palveluna koko yritykselle ja siten lunastaa tietohallintojohtajan lupaus liiketoimintalähtöisestä tietotekniikasta.

Mikä muuttuu?

Mallintaminen vaatii mallinnettavan todellisuuden ymmärtämistä ja mallinnusmenetelmien osaamista, ja tietysti motivaatiota mallintamiseen. Tällaisia henkilöitä ei välttämättä tarvita monta, yksikin voi riittää. Joka tapauksessa kyse on kompetenssista, joka tietohallintojohtajan on hankittava organisaatioonsa, jos aikoo kuvaamaani mallinnusideaa soveltaa.

”Mallintaminen vaatii mallinnettavan todellisuuden ymmärtämistä ja mallinnusmenetelmien osaamista, ja tietysti motivaatiota mallintamiseen. ”

Malleihin dokumentoituu hyvin systemaattisella tavalla yrityksen nyky- ja tavoitetila. Malleista muodostuu operatiivisesti ja strategisesti tärkeä assetti, joka palvelee suoraan yrityksen johtamista. Mallit ja mallinnusosaaminen kannattaa pitää tästä syystä yrityksen omissa käsissä, vaikka yksittäisissä hankkeissa käytettäisiin myös konsultteja. Jos tietotekniikalla tavoitellaan kilpailuetua, kannattaa ainakin sovelluspalvelutason kuvaukset pitää omassa hallinnassa, vaikka sovellusten realisointi ulkoistettaisiin pilvipalveluihin. Tietohallinnon rooli muuttuu silloin perusinfran pyörittäjästä malleihin perustuvien palveluiden hankkijaksi sekä ennen kaikkea organisaatioksi, joka on systemaattisesti mukana liiketoiminnan kehittämisessä ja tukemisessa.