Tasavallan presidentin ehdotus operatiivisen “nyrkin” perustamisesta torpattiin valtionhallinnossa kohteliaasti, päättäväisesti ja huonoin perustein.

Pääministeri näki ehdotuksessa toimivalta- ja vastuuongelmia. Eduskunnan puhemies Matti Vanhanen kommentoi ehdotusta radion Ykkösaamulähetyksessä toteamalla, että presidentin ei ole syytä puuttua siihen, kuinka hallitus töitä organisoi.

Mutta kuinka voidaan organisoida sellaisia töitä, joiden olemassaoloa ei edes tunnisteta? Presidentti Sauli Niinistön ehdotuksen ydin ei nimittäin ole uuden ryhmän perustaminen, vaan se työ, jota tämän ryhmän oli tarkoitus tehdä. Presidentti Niinistö toteaa ehdotuksessaan, että ”Hyvin koottu kriisiryhmä kartoittaa ongelmat, hankkii tiedot, kerää julkisen ja yksityisen osaamisen ja esittää sitten maan hallitukselle tilannekuvaa ja ehdottaa toimenpiteitä. Ryhmä siis omistautuisi kokonaan koronan käsittelyyn.”

Tämä on hyvin sanottu. Kyse on monesta suunnasta tulevan informaation, uhkien ja mahdollisuuksien analysoimisesta, tavoitteiden ymmärtämisestä ja kaiken tämän perusteella konkreettisten toimien tai toimintavaihtoehtojen jäsentämisestä.

”Poliittisten päättäjien tärkein tehtävä on tavoitteiden asetanta ja arvovalintojen tekeminen silloin kun on arvovalintojen aika”

Poliittisten päättäjien tärkein tehtävä on tavoitteiden asetanta ja arvovalintojen tekeminen silloin kun on arvovalintojen aika. Vaikea nähdä kuinka toimivaltasuhteet voisivat olla ongelma, jos asioiden jäsentämiseen valjastetaan maan parhaat voimat. Nyt hallituksen perustama operaatiokeskus varmasti parantaa tiedon kulkua ja toimenpiteiden koordinointia, mutta toimenpiteiden koordinoinnissa saattaa jäädä huomaamatta toimenpiteitä listan ulkopuolelta.

Kokonaisvaltaista otetta tarvitaan ennen kaikkea niiden toimenpiteiden suunnitteluun, joilla yhteiskuntamme ohjataan kohti normaalia tai ainakin normaalimpaa tilannetta. Rokotteen valmistumiseen kuluu helposti 1,5 – 2 vuotta. Emme voi olla pysähdyksissä siihen saakka. Yhteiskunnan toimintojen käynnistäminen vielä epidemian aikana on välttämätöntä kuten Juhana Siljander kuvaa erinomaisesti HS:n Vieraskynäkirjoituksessaan 28.3.2020.

On aivan oikein, että kriisin alkuvaiheessa konkreettiset toimet ovat keskittyneet taudin leviämisen hidastamiseen erilaisin rajoituksin. Juuri muuta ei ollut tehtävissä. Mutta samanaikaisesti olisi pitänyt jo muodostaa selvä kuva, kuinka rajoitukset puretaan ja millaisia valmiuksia pitää sitä varten saada aikaiseksi. Tämä työ on jäänyt tekemättä tai ainakin on tehty vajavaisesti. Niinistön ”nyrkkiä” olisi kaivattu jo kuukausi sitten.

”Niinistön ”nyrkkiä” olisi kaivattu jo kuukausi sitten”

Olen hyvin huolestuneena seurannut poliittisten päättäjien ja alan asiantuntijoiden käymää julkista keskustelua testauksesta. Testausstrategia, joka välttämättä tarvitaan yhteiskunnan palauttamiseksi kohti normaalitilaa, on edelleen sekava tai sitä ei ole ollenkaan. Proaktiivisuuden ja selkeän tavoitteen puute ovat vaivanneet testauskapasiteetin lisäämistä. Edelleen on epäselvää, onko tavoitteena testaamisen avulla vapauttaa terveet töihin vai ainoastaan tukea sairaiden hoitamista.

Selityksiä kyllä olemme kuulleet. Kapasiteettia on hankala lisätä, koska näytteenotto on vaikeaa, koska tartuntaketjujen jäljittäminen on infektiolääkäreiden vastuulla ja heillä on muutakin tekemistä, koska reagensseja ei ole tarpeeksi ja mitä tehdään sairaille, jos heitä testien avulla satutaan löytämään?

”Testausstrategia, joka välttämättä tarvitaan yhteiskunnan palauttamiseksi kohti normaalitilaa, on edelleen sekava tai sitä ei ole ollenkaan”

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton, koska mahdollisuuksia on jo olemassa. Ne vain pitää tunnistaa ja hyödyntää.

Näytteitä voidaan ottaa omatoimisesti. Yhdysvalloissa omatoimista näytteenottoa on tutkittu ja sikäläinen terveysviranomainen FDA on menetelmän hyväksynyt. Saksassa omatoimista näytteenottoa on lehtitietojen mukaan tarkoitus ottaa käyttöön.

Jäljittämiseen on mahdollista valjastaa teknologiaa ja muitakin kuin terveysalan ihmisiä. Jäljittämisen puutteita voi myös kompensoida testausmääriä lisäämällä. Saksassa on tarkoitus ottaa Etelä-Korean tyyliin mobiilisovellus käyttöön jäljittämiseen. Liikenne- ja viestintäviraston tieto-osaston päällikkö Laura Vilkkonen toteaa, että tällainen sovellus voisi tulla Suomessakin käyttöön hyvin nopeasti, jos vain olisi riittävästi testausmahdollisuuksia ja olisi yksiselitteisesti selvää, kuka on sairas ja kuka terve. Lukuisat sovelluskehittäjät ovat jo olleet häneen yhteydessä.

Tarvitaan siis lisää testaamista. Tarvitaan itse asiassa kahdenlaista testaamista – sekä vasta-ainetestaamista, jolla saadaan selville taudin jo kärsineet ja immuniteetin hankkineet henkilöt sekä varsinaisen viruksen testaamista, jolla paljastetaan sairastuneet.

Vasta-ainetestien kapasiteetin nostamisessa olemme jo ilmeisen pitkällä. HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen toteaa Suomen Kuvalehden kirjoituksessa, että ”Voimme tarvittaessa aika nopeastikin testata vaikka koko Uudenmaan väestön, jos halutaan.”

Kenen pitäisi ruveta haluamaan?

MTV:n uutisten mukaan VTT kehittää parhaillaan koronaviruksen pikatestiä yhteistyössä HUS:n ja Helsingin yliopiston kanssa. Ensimmäiset versiot testistä valmistuvat aikaisintaan syksyn aikana. Herää kysymys, miksi testerin kehittämisessä ei hyödynnetä jo olemassa olevaa teknologiaa, jota Suomessa näyttää olevan?

ArcDia International Oy kertoo mediatiedotteessaan pystyvänsä parissa kuukaudessa kehittämään nykyisen virustesterinsä tunnistamaan myös Covid-19-tautia aiheuttavan viruksen. Lehdistötiedotteen mukaan heidän nykyisellä Suomessa olevalla laitekannalla olisi mahdollista tehdä 50 000 testiä päivässä. Yritys on hakenut rahoitusta hankkeen loppuun saattamiseksi, mutta saamieni tietojen mukaan Business Finland on hylännyt sen. Uskomatonta!

Minulla ei ole mitään tekemistä tämän yrityksen kanssa enkä pysty arvioimaan heidän teknologiansa toimivuutta. Ihmettelen vain, miksi tätä mahdollisuutta ei ole jo tähän mennessä katsottu loppuun. Eikö tätä yritystä tunneta vai tiedetäänkö jo etukäteen, ettei heidän teknologiansa voi toimia? Nyt puhutaan niin vakavista asioista, että useita tutkintalinjoja kannattaa pitää auki.

Hallitus on tiedottanut, että testauskapasiteettia on mahdollista nostaa jopa 3-kertaiseksi nykyisestään. Entäpä jos tavoitteeksi asetettaisiin virustestauskapasiteetin 100-kertaistaminen ja vasta-ainetestit päälle. Silloin olisi jo hyvät mahdollisuudet täyttää WHO:n ohjeistus kaikkien epäilyttävien tapausten testaamisesta tilanteessa, jossa oireetonkin voi tartuttaa, saisimme yhteiskunnan pyörät pyörimään ja voisimme paljon rauhallisemmin mielin odotella koronarokotteen valmistumista.

Heikki Melama