Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan digitalisaatioon pureutunut DigiSote 2021 keräsi viime tiistaina Helsingin Triplaan ja virtuaalilähetyksen pariin noin 400 osallistujaa.

Keskustelu sote-alan digitalisaation mahdollisuuksista ja haasteista käy kiivaana. Samaan aikaan väestön ikärakenne jatkaa muuttumistaan ja seuraavien vuosien aikana työikäisten määrä Suomessa vähenee. Lisäksi sote-alaa ravistelee hoitajapula. Myös moni alalla edelleen työskentelevä kertoo miettineensä muita uravaihtoehtoja. Tehyn alkusyksystä julkaiseman tutkimuksen mukaan lähes kaikki alle 30-vuotiaat hoitajat ovat harkinneet alan vaihtamista. Tapahtumayleisöä tuntuikin kiinnostavan erityisesti se, miten digitalisaatio voi helpottaa työn tekemistä.

Tapahtuman juontaneet kirjailija ja terveydenhuollon vaikuttaja Belinda Gerdt ja Salivirta & Partnersin johtava sotemuotoilija Piritta Jalonen puhuivat tilaisuutta avatessaan teknologian ja empatian liitosta, josta lopulta muodostui koko päivän läpi kulkenut pääteema. 

Monimuotoisuutta ja digitaalista empatiaa

Päivän aluksi lavalle saapuivat DigiFinlandin toimitusjohtaja Mirva Antila, Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin tietohallintojohtaja Ari-Pekka Paananen ja Solitan terveys- ja hyvinvointiyksikön johtaja ja tekoälyasiantuntija Risto Kaikkonen. Alan konkarit pohtivat muun muassa sitä, millaista kulttuurin ja johtamisen muutosta digitaalisten ratkaisujen arkipäiväistyminen vaatii.

Ennen DigiFinlandin johtoon siirtymistä Antila työskenteli IBM:llä. Hän kertoi yleisölle noiden vuosien opettaneen monimuotoisuuden merkityksen digitaalisessa murroksessa. Antila toivoi, että tiimeissä paitsi rakennettaisiin erilaisuutta myös vaalittaisiin sitä aktiivisesti.

– Usein näkee, että erilaiset katsontakannat ovat edustettuina, jotta ratkaisuista tulee käyttäjiä palvelevia. Arjessa kuitenkin toiset saavat enemmän tilaa. Mielestäni tässä vaaditaan isoa kulttuurista muutosta, hän sanoi.

Paanasen mielestä johtajien tulisi kiinnittää huomiota erityisesti siihen, mitä tiimissä tapahtuu teknologian tullessa ihmisten väliin. Digitaalista empatiaa tarvitaan, jotta kaikki pääsevät hyötymään muutoksesta. Sujuvasti uusi teknologioita käyttäviä hän kehotti pohtimaan muutamaa kysymystä.

– Kuinka huomioit muut omassa teknologiahypessä? Ja kuinka paljon olet valmis opettamaan pidempään työelämässä olleille siitä, miten digitaalisuus heitä oikeasti auttaa?, hän pohti.

”Kuinka huomioit muut omassa teknologiahypessä?”

Teknologiatoimittajaa edustanut Kaikkonen totesi, että kansallisen viitearkkitehtuurin alkaessa olla mallillaan, on kehitystyössä alkanut korostua käytettävyys.

– Tänä päivänä korostuu se, että teknologia on käytettävää, ymmärrettävää ja kohtaisi asiakkaat, hän summasi.

Jalonen muistutti, että työntekijöiden arkea helpottavia teknologiaratkaisuja on kyllä tarjolla. Monesti digiloikkaa jarruttaa se, että muutosta ei suunnitella riittävästi, jolloin vanhoista toimintamalleista luopuminen vaikeutuu. Paanasen mielestä johtajilta vaaditaan silloin kykyä luoda psykologista turvallisuutta.

– Kun ihminen tuo ongelmia esiin, hän tarvitsee luottamusympäristöä, jossa haasteista voidaan puhua, hän sanoi.

Digiagentit auttavat käyttöönotossa

Aamun aikana henkilöstökokemuksesta osana digistrategiaa keskustelivat myös vastaanottopalvelujen palvelujohtaja Eeva Torppa-Saarinen Tampereen kaupungilta ja Attendo Suomen viestintäjohtaja Susanna Paloheimo.

Sote-alan digitalisointiprojektit ovat usein pitkiä, ja vaikka monen toimittajan toiveissa on saada hoitohenkilöstöä mukaan kehitystyöhön, ei ammattilaisten aika välttämättä siihen riitä. Tampereella haastetta on pyritty ratkaisemaan muun muassa vuonna 2020 tehdyn digitiekartan avulla.

– Siinä yhteydessä kehitettiin agenttitoiminta. Digiagentit ovat käyttöönotossa ja projektissa mukana, mutta heidän työnsä tavoitteena on tunnistaa kapeikkoja, jotka johtavat huonompaan henkilöstökokemukseen. He varmistavat, että tarjolla olevia ja kehitettyjä ratkaisuja otettaisiin käyttöön. Kun organisaatio on suuri, eri toimipisteissä ei välttämättä ole suoria yhteyksiä tahoon, joka osaisi työyhteisöä neuvoa. Tähän työhön agentit on otettu mukaan, Torppa-Saarinen kertoi.

 

Yleisö kuunteli tarkasti, kun lavalla Susanna Paloheimo (oikealla) ja Eeva Torppa-Saarinen (toinen oikealta) keskustelivat juontajien kanssa henkilöstökokemuksesta osana digistrategiaa.

 

Samanlaiseen periaatteeseen nojaavaa valmennusmallia hyödynnetään myös Attendolla. Paloheimon mukaan se on kerännyt henkilöstöltä kiitosta. Muutoksen läpiviemisessä hän painotti oikeanlaisen tahtotilan löytämistä. Se tarkoittaa, että teknologian ymmärretään toimivan ihmisen apulaisena.

– Ei voi olla se tilanne, että asetamme vastakkain ihmisen ja robotin. Vastakkainasettelu on turhaa, koska tarkoitus on helpottaa ihmisen työtä, jotta hänellä on enemmän aikaa olla toisen ihmisen kanssa, Paloheimo totesi.

Alustatalouden mahdollisuudet 

Iltapäivän aloituspaneelissa keskustelun keskiössä olivat alustat. Patientskyn alustaliiketoiminnasta vastaava Anne Räsänen uskoi, että alustatalouden leviämistä terveydenhuoltoon saadaan vauhditettua, kun alalla päästään eroon siitä uskomuksesta, että yhdeltä toimittajalta voidaan ostaa kaiken ratkaiseva järjestelmä.

– On ymmärrettävä se, että niin kuin jokaisella kansalaisella on omia tarpeita yhtä lailla eri potilasryhmillä on hyvin spesifejä tarpeita. Hoidontarpeen monimuotoisuus on nykypäivää ja sen pitäisi näkyä myös hankinnoissa. Tämä on ekosysteemibisnestä, hän sanoi. 

Myös mobiilisovelluksia terveydenhuollon ammattilaisille tekevän Medanetsin toimitusjohtaja Juha-Matti Ranta tunnisti alustatalouteen siirtymisen tämän hetken haasteet.

– Ala on konservatiivinen ja tarvitsee aina referenssejä onnistumisista. Koen, että alalla on monesti haastavaa löytää ensimmäiset rohkeat asiakkaat, jotka lähtevät kokeilemaan uusia asioita. Se että voidaan kokeilla vaatii tietysti ratkaisujen olemassaolon. Vaaditaan hyvät alustat, joiden päälle tehdään hyviä sovelluksia, hän totesi.

”Alalla on monesti haastavaa löytää ensimmäiset rohkeat asiakkaat, jotka lähtevät kokeilemaan uusia asioita.”

Räsäsen ja Rannan ohella keskusteluun osallistui Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksen professori Paul Lillrank. Hän toimii tieteellisenä johtajana Business Finlandin rahoittamassa MASSE-hankkeessa, jossa etsitään ratkaisua moni- ja pitkäaikaissairaiden potilaiden hoitopolkujen pirstaloitumiseen. Lillrank kertoi, että hankkeessa suunniteltavan ratkaisun tekninen ydin on dynaamisesti päivittyvä potilaskortti, joka toimisi myös alustaratkaisuna potilaille ja palveluntarjoajille.

Hän uskoi alustatalouteen liitettävän muutosvastarinnan selittyvän osittain ihmisen luontaisella taipumuksella suhtautua uusiin asioihin varauksella. Eri ratkaisujen vastakkainasettelua hän kuitenkin toivoi vältettävän.

– Konservatiivisuus on kyllä ihmisen luontainen olotila, mutta vastakkainasettelu tuotepalvelut versus alusta ei ole ihan asiallinen. Eivät tuotteet tai palvelut mihinkään katoa, vaan niiden lisäksi tulee uusia ominaisuuksia, hän sanoi.

Parikymmentä vuotta terveydenhuollon tuotantotaloutta tutkineella Lillrankilla oli kuitenkin jo paneelin alussa yleisölle selvä viesti: kansainvälisestikin alustatalous ottaa terveydenhuollossa vasta ensiaskeleitaan, joten kaiken kaikkiaan Suomessa ollaan aivan hyvässä tilanteessa.

– On paljon isoja maita, joissa tällaisia asioita ei käsitellä vielä juuri lainkaan. Kehtaan käydä kansainvälisissä konferensseissa, hän kertoi.

 

Kuvat: Professio