Mikrotietokone rantautui Suomeen vuonna 1973, mutta ei saanut seuraavien kymmenen vuoden aikana jalansijaa yritysmaailmassa. Tilannetta kuvaa hyvin Risto Linturin toteamus: ”Innostus oli keskustietokoneiden synnyttämän ’isoveli valvoo’ -tunnelman täydellinen vastakohta, eräänlainen vapauden ideologia. Minut tuo tunnelma sytytti täydellisesti mennessäni ensimmäisten tietokoneopintojen jälkeen kesätöihin Helsingin Puhelinyhdistyksen tutkimuskeskukseen 1978. Sain eteeni Olavi Lahinin kokoaman Telmac-rakennussarjan. Minua vanhemmat kesäharjoittelijat halusivat oikeita töitä leikkimisen sijaan”.

IBM PC esiteltiin Yhdysvalloissa loppuvuodesta 1981, mutta Suomessa vasta keväällä 1983. Petteri Järvinen totesi, että ”kysyntä oli niin suurta, että kaikki laitteet vietiin käsistä, eikä niitä riittänyt Suomi-nimiseen periferiaan, Neuvostoliiton naapuriin, ennen kuin vasta parin vuoden kuluttua. Kun laitetta sitten alkoi saada, sen kokoonpano oli perin vaatimaton: kaksi levykeasemaa, 128 kilotavun keskusmuisti, vihreä monitori ja näppäimistö. Hinta oli vaatimattomat 26 000 silloista Suomen markkaa – ilman liikevaihtoveroa”.

Vapauden ideologia yhdistettynä korkeisiin kustannuksiin synnytti ennennäkemättömän kehityskulun, varsinkin kun markkinoille alkoi tulla IBM PC -yhteensopivia kloonitietokoneita. Siitä huolimatta on yllättävää, että niinkin aikaisin kuin vuonna 1984 polkaistiin pystyyn ensimmäinen kahdeksanpäiväinen mikrotukihenkilökurssi. Asialla oli Tieturin perustaja R. Linturi Oy. Veikko Kanerva totesi: ”Mikrojen tulo yrityksiin synnytti kokonaan uuden ammattikunnan – mikrotukihenkilöt.” Kahdeksanpäiväinen kurssi oli Tieturin ohjelmassa vielä 20 vuotta ja 1 800 koulutetun mikrotukihenkilön jälkeen, mutta ei enää nykyisin.

40 vuotta sitten mikrotuki oli lähes kokonaan lähi- tai puhelintukea ja vuosien kuluessa tuen tehtäväkenttä on laventunut monille alueille tietoliikennettä ja tietoturvallisuutta myöten. IT-tukihenkilöitä koulutetaan nykyään ammattiopistoissa monivuotisin kurssein.

Uusi teknologia vaatii uudenlaista osaamista ja synnyttää uusia ammattikuntia, mutta myös sammuttaa vanhoja teknologioita ja vaatii ammattilaisilta uuden oppimista ja jopa vanhan unohtamista.

Lähde: Ensin meitä ei uskottu. Tositarinoita suomalaisesta tietotekniikasta 1983–2003. Tieturi Oy 2003

Kuva: Reino Myllymäki

Reino Myllymäki

kehityspäällikkö, TIVIA

LinkedIn