Tiedon hakeminen ja saatavuus on räjähtänyt käsiin internetin myötä. Yksi merkittävimmistä suurista kehityksistä, joka kiihtyy tällä hetkellä, on tiedon siirtyminen erilaisille digitaalisille alustoille.

Googlellakin ollaan silminnähden hämillään siitä, mihin tiedonhaun maailma on menossa.

Yksi alusta kun ei taivu mitenkään kaikkeen.

Tiedon hakemisen historia ulottuu pitkälle, kongnitiivisen revoluution vaikeasti määritettävään aikaan. Kognitiivisen revoluution aikana ihminen oppi puhumaan ja vähitellen sepittämään fiktiivisiä tarinoita, alkaen välittämään niitä lajitovereilleen ja jälkeläisilleen.

”Kun katsotaan tiedon hakemisen kiihtymistä, kaasu on laitettu pohjaan vasta internetin aikana”

Ihminen on varmasti ollut jo kymmeniä tuhansia vuosia kova kyselijä.   

Kirjoitustaito, tiede ja paperin hinnan laskeminen ovat kaikki omalta osaltaan tehostaneet tiedon janomme sammuttamista.

Silti, kun katsotaan tiedon saatavuutta ja sen hakemisen kiihtymistä, kaasu on laitettu pohjaan vasta internetin aikana, viimeisenä promillena homo sapiensin historiassa.

 

Verkossa tapahtuvan tiedonhaun lyhyt historia

Otetaan aloituspisteeksi aika hieman ennen World Wide Webin yleistymistä.

Internetyhteyttä edeltäneenä aikana tieto liikkui lankaverkon kautta purkkien keskustelupalstoilla, joihin otettiin yhteyttä modeemeilla ja jotka tarjosivat värikkääseen ANSI- ja ASCII-grafiikkaan pohjautuvia käyttöliittymiä.  

Purkeissa myös pelattiin ja pelataan erilaisia pelejä.

 

Tieto liikkui kuitenkin pienissä piireissä, jotka rakentuivat alakulttuurien, kuten tietokonelehtien ympärille. Yhteisöt myös rajoittivat usein uusien käyttäjien liittymistä mukaan, jolla myös keskustelun tasoa pidettiin korkeana ja tiedostojen jakovastuuta tasapuolisena.

Merkkipohjainen internetselain vaati purkkien tapaan tietokoneille omistautumista, mutta sitten räjähti.

Tai ainakin posahti.

 

Graafinen internetselain tarjosi helppokäyttöisen käyttöliittymän tietoon

Graafinen internetselain toi tiedon helppokäyttöisesti suurille massoille vuodesta 1993 alkaen, vuosi ensimmäisen Assemblyn jälkeen. Alkuun tämä tapahtui Mosaicin, vuodesta 1994 usein Netscapen ja vuodesta 1995 yhä puristien suosiman klassikkoselain Internet Explorerin avulla, kun Microsoft halusi haastaa nopeasti markkinajohtajaksi nousseen Netscapen.

Mutta tiedon luonti verkkoon pysyi vielä pitkään melko suppean web-osaajien joukon käsissä.

90-luvun puolivälissä verkkosivujen ylläpitäjät yrittivät kovasti saada HTML-sivuja näyttämään toivottuja asioita. 90-luvun loppupuolella World Wide Webiin paremmin sopineet ohjelmointikielet, kuten PHP, alkoivat kehittyä ja ajatus siitä, että verkkosivujen omistajien voisi olla hyvä hallinnoida sisältöjään itse alkoi saada jalansijaa.

Ebayn verkkosivusto yrityksen perustamisvuodelta 1995.

 

Web-selaimen potentiaali palveluiden välityskanavana alkoi hahmottua, ei vähiten siksi, että lähes jokaisella oli selain käytössään tietokoneiden yleistymisen myötä.

Verkkoviestinnän vaiheet kehittyvät kuitenkin aina päällekkäin ja uuden ajan alku ei tarkoita vanhan loppumista. Esimerkiksi Jarkko Oikarisen vuonna 1988 Oulun tietojenkäsittelyn laitoksella kehittämän IRCin käytön huippuvuosi oli 2004.

Neuvostoliiton hajoamisen aikaan IRC välitti rautaesiripun takaa tietoa käyttäjiltä samaan tapaan kuin Twitter Arabikeväästä kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

 

Julkaisujärjestelmät helpottivat sisältöjen julkaisemista verkossa

Ohjelmoijat alkoivat 90-luvulla kehittämään julkaisujärjestelmiä (CMS), jotka mahdollistivat tekstin sekä kuvien julkaisemisen kotisivuilla myös ei-teknisten käyttäjien toimesta. Näin verkkosivuista tuli paljon mielenkiintoisempia ja sisältöjen määrä alkoi kasvaa. Myös idea siitä, että web-sivujen sisältöjä hallittaisiin suoraan selaimessa offline tekstieditorien ja saiteille lataamisen sijaan syntyi.

Valta verkossa alkoi jakautua 90-luvun puolivälistä alkaen yhä useammin webmastereilta kirjoittajille ja kuvaajille.

Ajalle tyypillistä oli, että kaikki kehittivät omia proprietary-julkaisujärjestelmiään, joten kehitystyön määrä ja hinta oli korkea suhteessa luodun sisällön määrään. Alkuvaiheessa julkaisujärjestelmähankkeita tehtiin ennen kaikkea medioille ja niiden budjetit saattoivat olla kuusinumeroisia.

”Valta verkossa alkoi jakautua  yhä useammin webmastereilta kirjoittajille ja kuvaajille”

Yhä jatkuva kilpajuoksu webin sisällönjulkaisijoiden  kasvavien vaatimusten täyttämiseksi webkehittäjien toimesta oli käynnistynyt.

2000-luvun alussa Open Source CMS:sät kuten Drupal, Mumba ja Joomla ja vuonna 2003 julkaistu WordPress syntyivät täyttämään kasvavaa tarvetta sisällön hallinnalle ja julkaisulle.

Tällä hetkellä w3tchsin mukaan jopa 31% nettisivuista on toteutettu WordPressillä.  Kuka tahansa voi luoda verkkosivut silmänräpäyksessä WIXin ja FourSquaren tapaisilla työkaluilla tai blogata vaikkapa Facebookissa.

Tänä päivänä verkkosivujen kehittäjille on tarjolla valtava määrä valmispohjia, ja sekä ilmaisia että maksullisia lisäosia, jotka nopeuttavat halutunlaisten sivujen ja sisältöjen julkaisua.  Nyt kuka tahansa saa pystyyn uskottavan mediasivuston kuvilla, videoilla ja someupotuksilla höystettynä silmänräpäyksessä.

 

Hakukoneiden hämähäkit indeksoivat verkkosivujen sisältöä

World Wide Webiä indeksoitiin ennen vuotta 1993 käsityönä. Internetin isä Tim Berners-Lee piti CERNissä yllä listaa webservereistä, ja NCSA:n saitilla uudet serverit ilmoitettiin “What’s New”-osiossa.

Mutta verkkosivujen määrän kasvaessa yhtä kattavaa listaa oli mahdoton ylläpitää ihmisvoimin.

Hakukoneiden hämähäkit ottivat työn hoitaakseen ja alkoivat kroolaamaan sivuja läpi ja indeksoida linkkejä webissä löytääkseen uudet tai päivitetyt verkkosivut. Näin webin paisuva sisältö päätyy hakukoneiden indeksiin, joka esitetään loppukäyttäjille yleensä puhelinluettelosta tutulla käyttöliittymällä, jossa on tekstirivejä päällekkäin.

Toisin sanoen, kun haet tietoa netistä hakukoneilla kuten Googlella, näet vanhentuneen indeksin, joka kuvaa suurinpiirtein WWW:n sisältöä. Googlen tapauksessa algoritmi arvottaa myös sivun ja sisällön historiaa, joten myös hakutulokset ovat usein historiallisia toisin kuin vaikkapa Twitterissä.

Altavistan käyttöliitttymä vuodelta 2000.

Altavista, Yahoo ja Suomessa www.fi olivat luotettavimmat hakukoneet, kunnes vuonna 1998 perustettu Google alkoi vallata hakukonemarkkinaa. Larry Page ja Sergey Brinin kehittämä algoritmi PageRank hahmotti internetin tekstisisältöjä verkkosivujen relaatioiden kautta perinteisen sanojen esiintymistiheyden ohella.

Googlen strategiana oli mahdollisimman laadukkaaseen hakukoneeseen keskittyminen, siinä missä muut aikakauden suuret hakukonetoimijat halusivat koostaa kaiken tiedon omiin portaaleihinsa.

Jälkikäteen ajatellen muiden strategiat voivat tuntua hassuilta, mutta samaan tapaan myöhemmin Nokia halusi itse kehittää kaikki ohjelmistot puhelimien käyttäjille ekosysteemin luonnin sijaan.

”Aikakauden suuret hakukonetoimijat halusivat koostaa kaiken tiedon omiin portaaleihinsa”

Google puolestaan  ymmärsi joukkoistaa sisällöntuotannon ihmisille.

Ei ainoastaan harvoille valituille, vaan kaikille ihmisille.

Kun samaan aikaan web-julkaisujärjestelmät kehittyivät tuoden verkkosivujen ja blogien tuottamisen kaikkien tietokoneen omistajien saataville, Googlen, verkkosivujen ylläpitäjien ja tiedonhakijoiden kolmiyhteys oli syntynyt.

Kuka tahansa kirjoituskykyinen on saanut 2000-luvulta alkaen tiedon sitä hakevien saataville.  

 

Sosiaalinen media, Googlen akilleen kantapää

Sosiaaliset mediat ovat tavallaan hyvin itsestään selviä alustoja, kuten niin monet kehityskaaret jälkikäteen ajatellen.

Ne ottivat vielä yhden askeleen suoraviivaisempaan suuntaan julkaisujärjestelmistä. Kun kirjaudut sosiaaliseen kanavaan eteesi tulee tekstikenttä ja julkaise-nappi. Tavallaan käänteinen näkymä Googlesta: hakukoneen tekstikentällä haetaan, sosiaalisen median vastaavalla julkaistaan.

Myspace jopa ohitti Googlen yhdysvaltojen suosituimpana sivustona vuonna 2006, mutta hiipui, ehkä siksi, että profiilin muokkaaminen vaati koodaustaitoja ollakseen näyttävä.

”Myspace ohitti Googlen yhdysvaltojen suosituimpana verkkosivustona vuonna 2006”

Sosiaalisten medioiden leviäminen vaatikin helppokäyttöisyyden viemistä sellaiselle tasolle, että palvelut sopivat kenelle tahansa.

Toinen tärkeä toiminto, joka nousi Facebookin menestyksen salaisuudeksi, oli kyky määritellä rajat omille sosiaalisille piireille. Tai ainakin oli, kunnes käyttäjien luottamus petettiin. Moni nimittäin oli valmis uskaltautumaan julkaisemaan sisältöjä, kunhan sitä ei näe juuri kukaan.

Sosiaalisten alustojen valtakausi käynnistyi internetajassa mitattuna jo valtavan kauan sitten.

Olemme lähettäneet verkostoitumiskutsut liiketutuille verkossa käyntikorttikansioiden ylläpitämisen sijaan vuodesta 2002. Ei palvelun iällä väliä, sillä legacy järjestelmiin erikoistunut Microsoft osti Linkedinin vuonna 2016.

Olemme voineet mikroblogata vuodesta 2006 lähtien koko maailman kanssa reaaliajassa seuraten mielenkiintoisia tyyppejä tai aiheita hashtageilla. Heinäkuussa 2018 meitä oli jo 335 miljoonaa twiittaajaa.

Julkaisemme myös elämämme parhaat hetket kavereille (ja vaikenemme huonoista), sillä Facebook on linkittänyt meidät ystäviimme vuodesta 2004 ja myynyt dataamme salaa ainakin vuodesta 2017 alkaen.

Meitä on “Facessa” jo 2,2 miljardia.

Facebookin alkuperäinen design muistuttaa meitä siitä, kuinka paljon aikaa on ehtinyt kulua.

Tiedon haun silmissä on aika huikeaa, että saamme vertaisiltamme näkemystä ja joka aamuisen uutisvirtamme yhteisön validoimana. Tosin en tiedä kuinka huikeaa on se, että voimme samalla ympäröidä itsemme juuri haluamamme laisilla uutisilla, kuten muun muassa moni Donald Trumpin äänestäjä on tehnyt.

Mutta luottamus, joka ihmisillä on toisiinsa, on nostanut internet-tiedon uskottavuuden uudelle tasolle. Tiedon haun tunnistamaton standardi taitaakin olla tänä päivänä kahden kombo: googlaus plus kysely sopivaan Facebook-, tai Whatsapp-ryhmään.

Onneksi sosiaalinen media on ollut Googlen akilleen kantapää. Olisi jo liian paksua, jos yksi yritys hallitsisi koko internetiä.

Hakukonejätti ilmoitti syksyllä, että Google+ suljetaan kuluttajakäyttäjiltä ja lopettaa toimintansa.

 

Digitaalisten alustojen aika

Internetin aikakausille on tyypillistä, että aiempien kausien kehitykset jäävät elämään ja kehittymään uusien rinnalle.

Graafisten verkkosivujen käytettävyys paranee edelleen päätelaitteesta riippumatta.

Julkaisujärjestelmät kehittyvät ja uusia verkkosivuja syntyy kuin Intiassa lapsia.

Some porskuttaa, vaikka sen käyttö taitaakin siirtyä hiljakseen Facebookista erikoistuneisiin kanaviin. Tinderissä on luontevampi heruttaa kuin naamakirjassa.

Google on länsimaissa hakukoneiden kuningas, mutta sekin on voimaton nyt käynnissä olevan megatrendin, digitaalisten alustojen ja alustatalouden kanssa.

Googlen hakutulokset ja business-profiilien toiminnot tuntuvatkin yrittävän tarjota nykyään vähän kaikkea kaikille. Onko tiedon kuningas Google hämmennyksissä siitä, miten tietoa tulisi jakaa alamaisille?

Googlen hakutulokset termillä ”alusta” nostivat esiin täysin aiheeseen sopimattomia uutisia eri medioista. Hakusana ”digipalvelu” nosti tulosten oikeaan laitaan yksityisyrittäjän kotitalon kuvan.

 

Samaan aikaan yhteen aihepiiriin erikoistuneet alustat syövät siltä markkinat yksi kerrallaan.

Kuinka moni Googlaa majoituspaikkoja muuten, kuin siirtyäkseen Hotels.comiin tai Airbnb:hen?

Tai miksi hakea ravintoloita Google Mapsista, kun palvelu ei osaa toimittaa tilauksia suoraan kotiin? Tai jos se osaisi, miten toiminto soveltuisi vaikkapa lukkoseppien tai juristien hakemiseen? Kaikkea kaikille ei toimi internetissä.

Esimerkit kuvaavat kaksi kattavien alustojen kiistatonta etua: aihepiiriin erikoistunut alusta voittaa sekä tietolajeiltaan että toiminnoiltaan aina yleisen hakukoneen tai yksittäisen toimijan kyseisestä markkinasta.

Loppukäyttäjä haluaa aina päästä vertailemaan vaihtoehtoja ja haluaa saada lopullisen tiedon luotettavaksi kokemaltaan taholta.

Momondo, yksi aikamme tunnetuimpia alustoja, koostaa kuluttajille tiedon matkailualan palvelutarjoajista yhteen.

Alustoja on tietysti ollut jo pitkään, lähtien vaikkapa aikaisista chateista ja keskustelupalstoista. Mutta olennaista on huomata alustojen vaikutuksen kasvu, jonka myötä nimeäisin nyt käynnissä olevan internetin kehitysvaiheen digitaalisten alustojen ajaksi.

Yksikään markkina tai liiketoiminta ei ole turvassa alustojen vaikutukselta. Siksi jokaisen yrityksen pitäisi tehdä aluststrategia, jolla määritellään sille relevantit alustat ja arvioidaan mahdollisuuksia oman alustan rakentamiseksi. Alustapalveluihin erikoistuneen Sofokuksen Teemu Malinen haastoi Ite wikin haastattelussa yrityksiä kysymällä “Haluatko olla pelaaja, vai tarjota koko areenan”?

Tiedon haku on toki keskiössä tuotteiden ja palveluiden hankinnassa riippumatta siitä, ollaanko hankkimassa nauloja vai kirjanpitäjää. Olennaista on kuitenkin hahmottaa myös se, että tietoa on lukuisissa paikoissa ja prosesseissa, joista Google ei sitä näe.

Ajatellaan vaikkapa Eneveoa, joka kehitti anturin ja ohjelmiston roska-astioiden täyttöasteen mittaamiseen. Perinteiseen jätehuoltobisnekseen lähtemisen sijaan yritys tarjoaa digitaalista alustaansa roska-autojen reitin optimointiin, jolloin roskasäiliöt voidaan tyhjätä oikea-aikaisesti.

Enevo tienaa puolet asiakkailleen synnyttämästä säästöstä.

Tamturbo myy puolestaan täysin öljystä vapaata paineilmaa teollisuuden tarpeisiin. Ei siis kompressoreita, vaan käytettyä ilmaa dataan perustuen.

Viimeistään pilveen koostetun ja sieltä eri käyttäjäryhmille jaellun datan kautta alustoihin perustuva liiketoiminta koskettaa kaikkia toimialoja, ei ainoastaan markkinapaikkoja, jotka auttavat valitsemaan oikeat palvelutarjoajat.

Hankintavaiheessa alustat tuovat läpinäkyvyyttä markkinaan ja vertailtavuutta eri toimijoiden välillä. Siksi vertailevat alustat mullistavat ennen kaikkea markkinoinnin ja myynnin ja asiakkaan puolella hankinnan prosessin toimiala kerrallaan.

Samaan aikaan oman alustan kehittäminen mullistaa yritysten liiketoimintamalleja datalähtöiseksi lähes kaikilla toimialoilla luoden helposti käyttöönotettavia palvelumalleja, joiden arvoa päästään validoimaan asiakkaille kohtuullisella investoinnilla ja joita päästään myös kehittämään ketterästi opittuun perustuen.

Ne yritykset, jotka jäävät näistä junista ulkopuolelle jäävät auttamatta seisoskelemaan lähtölaitureille. Seuraava juna vain saattaa tulla lujaa ja jättää pysähtymättä kaikilla asemilla.  

Samaan aikaan moni yritys ei osaa edes käyttää julkaisujärjestelmiä tavoittaakseen asiakkaat, jotka hakevat heidänlaistaan palvelutarjoajaa Googlesta.

 

Johannes Puro – seuraa twitterissä tai verkostoidu LinkedInissä

Olemme koostaneet avoimeen Ite wikiin kaikki Suomen ohjelmistoyritykset ja näiden referenssit, suositukset ja tarjonnat. Löydät alustaltamme pätevät kumppanit liiketoiminnan digitalisointiin.

Tutustu Ite wikin Yrityshakuun, pikahakuun ja referenssihakuun.