1980-luvun alussa tiedonsiirto tapahtui pitkälti faksien ja lankapuhelimien avulla. Niihin aikoihin Oxfordissa fysiikan opintonsa päättänyt Tim Berners-Lee aloitti uudessa työssään Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa. Tutkijat ympäri maailmaa saapuivat Sveitsiin käyttämään CERNin laitteistoa, mutta tiedon jakamisessa heillä oli isoja vaikeuksia.

Päästäkseen käsiksi eri laitteille ripoteltuihin tietoihin, tutkijoiden oli suoritettava useita kirjautumisia ja opeteltava käyttämään erilaisia järjestelmiä. Urakan edessä monet turvautuivatkin perinteisempiin tiedonhankinnan keinoihin.

“Usein oli vain helpompaa mennä kysymään ihmisiltä, kun he pitivät kahvitaukoa”, Berners-Lee on kertonut. 

”Berners-Lee alkoi visioida tietokoneiden väliseen tiedonsiirtoon käytettävää hypertekstijärjestelmää.”

1980-luvulla tietokoneet pystyttiin jo liittämään toisiinsa internetin avulla. Selättääkseen CERNin ongelmat, Berners-Lee alkoi visioida hajallaan olevien dokumenttien järjestämiseen ja tiedonsiirtoon soveltuvaa hypertekstijärjestelmää.

Tutkijoiden työkalusta kaikkien käytettäväksi

Maaliskuussa 1989 hän sai valmiiksi ensimmäisen ehdotuksensa World Wide Webistä. Pomoltaan Berners-Lee sai idealleen ristiriitaisen vastaanoton, sillä tämän kerrotaan kuvailleen ehdotusta sanoilla “epämääräinen, mutta mielenkiintoinen”. Berners-Lee ei kuitenkaan luovuttanut ja reilu vuosi myöhemmin hän palasi pomonsa juttusille parannellun ehdotuksen kera. Siihen hän oli muotoillut kolme tekniikkaa, jotka toimisivat WWW:n pohjana.

Ne olivat kuvauskieli HTML, jokaisen verkkodokumentin yksilöllinen tunniste URI sekä tiedonsiirtoprotokolla HTTP.  Vuoden 1990 loppuun mennessä Berners-Lee toteutti myös ensimmäisen verkkoselaimen ja www-palvelimen.

Heti seuraavana vuonna CERN alkoi kutsua muita tiedeyhteisöjä uuden verkon käyttäjiksi. Ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen palvelin sijaitsi Stanford Linear Accelerator Centerissä Kaliforniassa. Pian verkkoyhteisöllä oli käyttäjiä monissa muissakin tutkimuslaitoksissa.

Käyttäjämäärien lisääntyessä Berners-Lee alkoi pohtia, miten World Wide Webin todellinen potentiaali vapautettaisiin. Hän totesi, että ainoa tie universaalin verkon luomiseen oli päästää irti kontrollista: kenen tahansa tulisi voida käyttää webiä maksutta ja ilman lupaa.

Vuonna 1993 CERN ilmoitti, että World Wide Webin taustalla ollut koodi on ikuisesti rojaltivapaasti käytettävissä. Seuraavana vuonna Sveitsissä järjestettiin maailman ensimmäinen World Wide Webiä käsitellyt konferenssi.

”WWW:n käytön räjähdysmäinen kasvu alkoi graafisten verkkoselainten myötä.”

WWW:n käytön räjähdysmäinen kasvu alkoi graafisten verkkoselainten myötä. Niistä ensimmäinen oli vuoden 1993 lopulla julkaistu Mosaic, jota seurasi muun muassa Internet Explorer. Sittemmin World Wide Webin ympärillä on koettu valtaisa innovaatioiden aalto, joka on viime vuosina vain kiihtynyt. 

Tim Berners-Lee perusti vuonna 1994 World Wide Web Consortiumin, jonka jäsenet kehittävät ja ylläpitävät WWW:n standardeja. Hän toimii edelleen yhteenlittymän johtajana.

 

Vuonna 2009 Tim Berners-Lee oli perustamassa The World Wide Web Foundationia, joka työskentelee digitaalisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Järjestön verkkosivuilla esitellään sen toteuttamia projekteja. Kuva: kuvankaappaus

 

Lähes 60 prosenttia maailman väestöstä käyttää World Wide Webiä

Nykyisin puhuessamme internetin käytöstä, tarkoitamme usein itse asiassa World Wide Webiä. Toukokuun 2020 lopussa lähes 60 prosenttia maailman väestöstä kuului sen käyttäjiin. 30 vuodessa WWW:n voi sanoa mullistaneen ihmisten elämän jokaisen osa-alueen. 

World Wide Webin kehittäminen on tuonut Tim Berners-Leelle Sir-arvonimen ja liudan muita merkittäviä tunnustuksia. Hän on muun muassa voittanut tietotekniikan nobeliksikin kutsutun Turing-palkinnon ja tullut valituksi Internet Hall of Fameen. 

Berners-Lee on saanut tunnustusta myös suomalaisilta. Kesäkuussa 2004 hän vastaanotti ensimmäisen Millennium-teknologiapalkinnon, joka jaetaan ihmisten elämänlaatua parantaneelle innovaatiolle.

 

Neljä vuotta sitten Tim Berners-Lee pohti Maailman talousfoorumin julkaisemalla videolla internetin tulevaisuutta. Katso video alta.

 

 

World Wide Webin syntytarina päättää Ite wikin tietotekniikan historiaa käsitelleen juttusarjan. Sarjassa aiemmin ilmestyneet osat kertovat Ada Lovelacesta, George Boolesta, Colossus-tietokoneesta ja Alan Turingista sekä hänen kehittämästään Turingin testistä.

 

Lähteet: Encyclopedia Britannica, CERN, World Wide Web Foundation

Kansikuva: Paul Clarke CC BY-SA 4.0 via Wikimedia Commons.