TIVIA ry perustettiin 26.11.1953, siis hiukan yli 69 vuotta sitten ja ennen kuin Suomessa oli ensimmäistäkään tietokonetta. Ensimmäiseksi aiotun ESKOn rakentaminen alkoi vuonna 1954, mutta hitaan etenemisensä vuoksi – projekti oli pikemminkin oppimisprojekti kuin tehokkaaseen hyötykäyttöön tarkoitetun tietokoneen rakentamisprojekti – Postisäästöpankin IBM 650 -tietokone eli ENSI ehti ensin. Se käynnistettiin vuonna 1958.

Se, että TIVIA perustettiin ennen kuin yhtään tietokonetta oli maassa, selittyy sillä, että yhdistys perustettiin nimellä Reikäkorttiyhdistys ja sen tarkoitus oli luoda käyttäjävetoinen vastavoima IBM:n reikäkorttikonemonopolille. Ei kuitenkaan kestänyt kuin reilut kaksi vuotta, kun Reikäkorttiyhdistyksessä todettiin, että myös ”elektroniaivot” on otettava toiminnan piiriin. Yhdistys vaihtoikin nimensä vuoden 1960 lopulla Tietokoneyhdistykseksi ja vuonna 1955 perustettu Reikäkortti-jäsenlehti Tietokoneeksi vuoden 1961 alusta.

Reikäkortin taru ei kuitenkaan päättynyt tähän, eikä reikäkorttiasioiden käsittelykään jäsenlehdessä loppunut tähän. Reikäkorttikoneiden käyttö jatkui ja reikäkortista tuli myös tietokoneiden tiedon syöttöväline, joka korvautui magneettisilla nauhoilla ja levykkeillä 1970-luvulta alkaen.

Myös tietokoneiden käytön organisointi jatkui pitkään reikäkorttiajan käytäntöjä noudattaen, olivathan tietokoneet reikäkorttitabulaattorien tapaan eräajokoneita, eikä reikäkorttien lävistys niin kauheasti tallentamisesta poikennut.

1960-luvun tietokoneistuminen ei ollut vallankumous, vaan evoluutio, jossa monipuolisemmat ”elektroniaivot” korvasivat pikku hiljaa reikäkorttitabulaattorit. Eikä alkuajan tietokoneet olleet kovin tehokkaita olleet. Postisäästöpankin Ensi korvattiin IBM 1401 -tietokoneella vuonna 1961. Se oli IBM:n ensimmäinen transistoritietokone. IBM 650 oli elektroniputkikone ESKOn tapaan. ESKOssa oli 450 elektroniputkea ja pisin aika, jonka kone kävi häiriöttä, oli kaksi tuntia.

Veikkaan, että nykykännykän laskentateho ylittää Suomen 1960-luvun tietokoneiden yhteenlasketun laskentatehon. Oi niitä aikoja!

Teksti: Reino Myllymäki