Keskustellessani useiden liittojen ja keskusjärjestöjen edustajien kanssa olen huomannut, että kaikki järjestöt ja niiden jäsenyhdistykset eivät ole samasta muotista. Kaikki liitot haluavat auttaa jäsenyhdistyksiään toimimaan paremmin, mutta keskusjohtoisuuden asteessa on suuria eroja.
Esimerkiksi jäsenyhdistysten verkkosivujen suhteen voidaan havaita kaksi pääkategoriaa: liitot, jotka pitävät tärkeänä liiton määrittelemien työkalujen käyttöä jäsenyhdistysten verkkosivujen ylläpidossa ja liittoja, jotka eivät missään tapauksessa halua sekaantua jäsenyhdistystensä itsenäisiin päätöksiin käytettävistä välineistä. Molemmissa tavoissa toimia on puolensa.
Liittovetoinen tapa toimia
Parhaimmillaan keskusliiton yhdistysten puolesta tekemät päätökset voivat olla tehokkaita tapoja saada yhdistykset toimimaan täydellä teholla. Yhdenmukaiset toimintamallit voivat säästää aikaa ja auttaa sekä yhdistyksiä että liittoja keskittymään oleelliseen. Samalla mahdollisuuksien loputon horisontti rajautuu valittujen välineiden asettamiin kehyksiin ja käytännön verkkotoiminnan suunnittelu helpottuu, kun liitto voi tarjota konkreettista apua yhdistyksilleen. Voimakas liittovetoisuus mahdollistaa usein myös suurempien kokonaisetujen hankkimisen koko järjestölle esimerkiksi alempina sopimushintoina verkkosivustoista.
Haittapuolena tässä voidaan päätyä myös tilanteeseen, jossa liitto sanelee yhdistysten toimintaa tuntematta paikallisia olosuhteita ja käytäntöjä riittävän hyvin. Silloin yhdistysten omat, toimivatkin tavat tehdä asioita voivat tulla siirretyksi syrjään. Jos liitto tuntee jäsenyhdistystensä arkea huonosti, voi tämä kostautua vääränlaisten välineiden valintana. Tämä voidaan välttää huolellisella kartoituksella ja kyselyillä ennen päätöksentekoa.
Yhdistykset päättävät itse
Entä jos liitto haluaa pysyä erossa yhdistystensä itsenäisestä päätöksenteosta verkkovälineiden osalta? Tällöin yhdistykset säilyttävät maksimaalisen määrän valinnanvapauttaan. Tästä voi olla hyötyä toiminnan pysyessä joustavana ja riippumattomana. Yhdistysten ei myöskään tarvitse opetella mitään uutta muuten kuin omassa aikataulussaan.
Liiton on silti tällaisessakin tilanteessa tehtävä osansa ollakseen osa yhdistysten arkea ja sen helpottamista. Vaarana on tilanne, jossa verkkonäkyvyysasiat eivät edisty pelkästään yhdistysten voimin – yhdistyksellä ei välttämättä ole tarpeeksi aikaa ja resursseja uusien työkalujen ja mahdollisuuksien kartoittamiseen. Lisäksi sama työ joudutaan tekemään useampaan kertaan kun jokainen yhdistys arvioi palvelun sopivuuden erikseen.
Liitto voi ottaa aktiivisen roolin, kerätä tietoa erilaisista mahdollisuuksista ja jakaa sitä eteenpäin jäsenyhdistyksille. Liitolla on monesti paremmat mahdollisuudet olla aloitteellinen kuin yksittäisillä yhdistyksillä ja erilaisten keskitettyjen etujen hankkiminen onnistuu luontevasti. Liiallinen sekaantumisen pelko selvästi vähentää kokonaishyötyä organisaatiolle.
Kahden ääripään lisäksi on toki myös paljon välimuotoja. Tarpeiden ja tilanteiden analyysi on avain onnistumiseen; muunlainen toiminta on parhaimmillaankin arvailua.