Riittääkö verkoston perustamiseen idea ja muutama aktiivinen toimija? Tarvitaanko lisäksi yhdistys, joka tukee verkostoaan? Voivatko verkoston jäsenet ideoida ja järjestää itse itselleen ohjelmaa? Tämän kevään kokemusten perusteella vastaus näihin kaikkiin kysymyksiin on “kyllä”.

Digisaurukset-verkoston idea syntyi bussimatkalla. TIVIA Uusimaan hallitus näytti vihreää valoa uudelle senioriverkostolleen ja lupasi tukea seminaarijärjestelyjä. Verkoston jäsenistä puolestaan löytyi innokkaita alustajia seminaareihin. Tämän kevään seminaareissa olemme keskustelleet digijäämistöstä, digipalveluiden käytettävyyden haasteista sekä käytännön tietoturvasta.

Verkoston, kerhon tai osaamisyhteisön perustaminen on kevyempää kuin yhdistyksen perustaminen. Tammikuussa vierustoverini teatteriretken paluumatkalla bussissa kysyi, että eikös sitä senioriverkostoa perusteta, josta puhuttiin TIVIA Uusimaan viime vuoden kevät- ja syyskokouksissa. Selvä. Tuletko mukaan verkoston johtokuntaan? Mikä olisi verkoston nimi? Entä sen ensimmäisen tilaisuuden aihe, ajankohta ja paikka?

Tästä keskustelusta synnytimme TIVIA Uusimaan tuoreimman verkoston, senioriverkoston Digisaurukset. TIVIA Uusimaan hallitus näytti verkostolle vihreää valoa ja lupasi tukea sen seminaarien tila- ja tarjoilukustannuksia. Digisaurusten ensimmäinen iltapäiväseminaari järjestettiin helmikuussa Tekniskan saleilla, missä TIVIA Uusimaan (ent. MiitIT, ent. Hetky) verkostot ja kerhot ovat vuosikymmenten aikana kokoontuneet. Seminaarissa alustin digijäämistöstä Enter ry:n oppaiden pohjalta.

Verkoston, kerhon tai osaamisyhteisön perustaminen on kevyempää kuin yhdistyksen perustaminen.

Tiedote seminaarista lähti koko yhdistyksen jäsenistölle, ja mukaan ilmoittautui parisenkymmentä senioria. Eräs ei-seniori ihmetteli sähköpostitse, miksi seminaari näin kiinnostavasta aiheesta on laitettu keskelle päivää, kun työssäkäyvät eivät sinne pääse. Aihehan koskee kaikenikäisiä. Tuleehan seminaarista tallenne?

Mietin pitkään vastaustani ennen kuin kirjoitin: “Tivia Uusimaan verkostot ovat viime vuodet olleet vaisuja, osin koronarajoitusten vuoksi, osin muista syistä. Tarkoitus on nyt elvyttää verkostoja ja perustaa uusia. Niinpä kutsumme yhdistyksen senioreja Tekniskan saleille Digisaurukset-verkoston ensimmäiseen tilaisuuteen verkostoitumaan ja ideoimaan, millaista toimintaa verkostolta toivotaan. Ajattelin, että senioreilla olisi päivällä verkostoitumiseen paremmin aikaa kuin illalla, jolloin ehkä mummin ja vaarin velvollisuudet kutsuvat. Ehdotin tilaisuuden teemaksi Digijäämistöä, josta voisin itse alustaa keskustelun. Toivon tilaisuudesta mahdollisimman keskustelevaa jo alustuksen aikana, mitä tallentaminen ei edistäisi. Puheenvuorot "Minunkin äitini..", "Minunkin veljeni..", "Minullakin on.." jäisivät pois.”

Viestini mukana lähetin linkit Enterin digijäämistöoppaisiin sekä videoblogiin digijäämistöstä. Vastaukseksi sain ymmärrystä ja toivotukset hyvästä keskustelusta.

Hyvää keskustelua syntyikin, niin digijäämistöstä kuin Digisaurukset-verkostosta. Mitä meistä jää digimaailmaan? Ihmetteletkö, mitä teet menehtyneen läheisesi digipalveluissa oleville tiedoille? Miten haluaisit läheistesi käsittelevän omaa digijäämistöäsi, kun sinusta aika jättää? Pitäisikö uskotulle henkilölle jättää tieto, mistä löytyvät tunnukset ja salasanat käyttämiisi verkkopalveluihin? Entä jos kirjaudut verkkopalveluihin sormenjälkitunnisteella?

Alustuksen ja vilkkaan keskustelun jälkeen otimme lisää kahvia ja teetä. Jokainen kertoi itsestään, urastaan ja siitä, mitä odotti verkostolta. Mahtavia tarinoita! Esittelykierroksen jälkeen olimme sopineet jo kahden seuraavan seminaarin ajankohdat ja aiheet. Käytettävyysasiantuntija FT, dos. Timo Jokela lupasi alustaa maaliskuussa Käytettävyydestä ja julkisten hankintojen laadun sudenkuopista. Miksi kansalaisten ja työpaikkojen digipalveluiden käytettävyydessä on ongelmia? Mitä virheitä julkiset hankkijat tekevät tarjouspyynnöissään laadun näkökulmasta? Eikö laadun painottaminen valintakriteereissä takaa laatua?

Timo Jokela alustamassa Digisaurusten seminaarissa.

Kristian Salmi puolestaan lupasi alustaa huhtikuussa käytännön tietoturvasta. Mikä mättää tiedon turvaamisessa, kun vuodesta toiseen paikataan ja paikataan ja paikataan? Miksi tietoa vuotaa? Mikä on yksilön vastuu tietoa turvattaessa?Kirjoitan tätä artikkelia huhtikuun alussa, joten Kristian Salmen alustama huhtikuun seminaari on vielä edessä.

Käytettävyys ja julkisten hankintojen laadun sudenkuopat

Miten hankkia hyvää laatua? Timo Jokela kysyi. Hän havainnollisti julkisen tahon hankkimien tietojärjestelmien käytettävyyden ongelmia Länsi-Uudenmaan kunnissa käytetyllä äänestyskoneella, HSL:n matkakortinlukijalla, Apotilla ja Lappicalla. Heti alkuun keskustelu tarjouspyyntöjen elementeistä ja niiden painoarvoista kävi vilkkaana, kun monilla oli kokemusta hankinnoista. Välillä naurettiin ääneen.

Olisiko laadun paikka pakollisissa vaatimuksissa eikä valintakriteereissä? Löytyisikö liiketoiminnasta perusteet hyvälle laadulle? Olisiko kymmenen vuoden kokemus koodaamisesta riittävä kriteeri, kun valitaan käytettävyysasiantuntijaa? Kannattaako edes kiinnittää huomiota sellaisiin käyttöliittymän vaatimuksiin, joita ei voida mitata? Miksi lääkärien mielipiteitä ei olisi pitänyt kysyä Apotin suunnittelussa? Mitä on potilastieto?

Seminaarin pääsanoman voi kiteyttää seuraavasti: Jos tietojärjestelmän hankkija aidosti haluaa hyvää laatua, niin hinnan painoarvon valintakriteereissä pitäisi olla 100 %, niin nurinkuriselta kuin se ensiksi kuulostakin. Riittävä laatu pitää määrittää pakollisiin vaatimuksiin.

Timo Jokela aloitti alustuksensa lounaan jälkeen puoli kahden maissa, mutta keskustelu oli niin vilkasta, että hän päätti alustuksensa vasta puoli viiden jälkeen illalla. Välillä nautimme kahvia ja teetä ja tutustuimme Radisson Blu Seasiden Katto Loungen tiloihin. Sääli, että ulkona satoi räntää vaakasuoraan, muuten maisemat olisivat olleet mahtavat.

Artikkelin kirjoittaja tietokirjailija ja it-kouluttaja Eija Kalliala toimii Digisaurukset-verkoston johtokunnassa sekä TIVIA Uusimaa ry:n ja IT-kouluttajat ry:n hallituksissa. Lisäksi hän on toiminut Sytyke ry:n hallituksessa ja Sytyke-lehden päätoimittajana. TIVIA-yhteisöön hän on liittynyt 1980-luvun alussa.

 Kuvat: Eija Kalliala

TIVIA Uusimaa ry on tieto- ja viestintätekniikan parissa työskentelevien sekä ICT:stä ja digitalisaatiosta kiinnostuneiden ammattilaisten verkottunut yhteisö, joka seuraa aktiivisesti ICT-alan kehityssuuntia ja tarjoaa jäsenilleen erinomaiset puitteet niin verkostoitumiseen kuin ammatillisen osaamisen päivitykseen.

Yhdistyksen toiminta on alueellista ja painottuu pääkaupunkiseudulle sekä Uudenmaan alueelle. Yhdistyksemme on valtakunnallisen järjestön TIVIA ry:n suurin jäsenyhdistys.

TIVIAUUSIMAA.FI

Mitä meillä oli ennen kännyköitä, maailmanluokan tietoturvaosaamista ja vihaisia lintuja? Joukko mahdottoman haastajia ja TIVIA, joka on jo 70 vuotta yhdistänyt alan visionäärit ja auttanut tekemään utopiasta arkea. TIVIA viettää juhlavuottaan tiukasti työn merkeissä – yhdistäen, kouluttaen, tutkien, tiedottaen, suuntaa näyttäen ja Suomen digitaalista kilpailukykyä kehittäen. Siis pidä kiinni. Vauhti kun ei ole hiljenemään päin.

2023 on TIVIAn 70-vuotisjuhlavuosi

#TIVIA70

TIVIA News on TIVIAn jäsenlehti, jonka ensimmäinen numero ilmestyi kesäkuussa 2016. Lehti ilmestyy myös osana painettua Tivi-lehteä.

TIVIA Newsin artikkelit julkaistaan myös digitaalisina versioina TIVIAn verkkosivustolla, jossa ne ovat myös vapaasti luettavissa. Lisäksi TIVIA Newsin digitaalinen näköislehti on vapaasti luettavissa TIVIAn verkkosivustolla.