Suomessa puhuttiin pitkään syvän rauhan ajasta. Tällä viitattiin siihen, että kun sodan päättymisestä oli jo vuosikymmeniä, katsottiin Suomen olevan ennen kokemattoman syvässä rauhassa. Tämä puhe ei ole kuitenkaan ollut perusteltua enää 2000-luvun alun jälkeen. Jo tuolloin oltiin tilanteessa, jossa digitaalisista taisteluista oli tullut todellisuutta myös Suomelle ja suomalaisille.

Pääosa digitaalisen maailman konflikteista on ollut ja on edelleenkin jotain muuta kuin valtioiden välistä sapelinkalistelua, mutta myös valtiollinen vaikuttaminen digitaalisessa maailmassa on lisääntynyt huomattavasti. Sodankäynti on laajentunut uusiin, digitaalisiin toimintaympäristöihin, ja digitalisaation edetessä yhä pidemmälle digitaalisesta sodankäynnistä tulee yhä tärkeämpi osa sodan muuttuvaa kuvaa.

Kuuntele artikkeli (5:27)

Sota nähdään Suomessa historiaan perustuen yhä ennen kaikkea fyysisen tuhovoiman käyttöön perustuvana ns. kineettisenä sotana, jota käydään maalla, merellä ja ilmassa. Nämä kolme Puolustusvoimien puolustushaarajaonkin perustana olevaa ympäristöä muodostavat taistelutilan kolme vanhinta ulottuvuutta. Taistelutilaksi kutsutaan käsitteellistä ympäristöä, jossa suoritettavat operaatiot ja muut tapahtumat vaikuttavat taistelun, konfliktin tai sodan etenemiseen.

Taistelua käydään useissa ulottuvuuksissa

Kolmen vanhimman taistelutilan ulottuvuuden jälkeen taistelutila täydentyi vielä kahdella ulottuvuudella. Ensimmäisen maailmansodan myötä taistelua alettiin käydä myös sähkömagneettisessa spektrissä ja avaruudessa, ja toinen maailmansota toi mukaan kyber- ja informaatioulottuvuuden. Kuudentena ulottuvuutena voidaan nähdä kognition ulottuvuus, joka on ulottuvuutena sinällään vanha, mutta jonka merkitys on lisääntynyt huomattavasti teknologian kehityksen, siis esimerkiksi tietoverkkojen ja uudenlaisten medioiden kehittymisen myötä.

Kun pääasiassa uusissa ulottuvuuksissa tapahtuva toiminta ja vanhempien ulottuvuuksien osittainen hyödyntäminen yhdistyvät valtiollisiin konflikteihin, ollaan tekemisissä hybridivaikuttamisen kanssa. Siinä erityisesti liberaaleihin demokratioihin vaikutetaan vihamielisesti käyttäen systeemisinä heikkouksina hyväksi niiden keskeisimpiä hyveitä, esimerkiksi sananvapautta ja muita perusoikeuksia sekä hyvin rajoitettua viranomaiskontrollia.

Hybridivaikuttaminen on kiiloja

Hybridivaikuttaminen voidaan nähdä kiiloina: vastustaja ikään kuin lyö erilaisia kiiloja yhteiskunnan sisälle ja eri ryhmien välille niin, että riittävästi ja riittävän monesta kohtaa kiilattu yhteiskunta on tarvittaessa helpompi murtaa pienellä lisävoimankäytöllä. Erilaisten kiilausmahdollisuuksien tunnistamiseen voi käyttää esimerkiksi PMESII-mallia: kiilat voivat olla poliittisia, sotilaallisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia, informaatio- tai infrastruktuurikiiloja.

Uusista digitaalisista sodankäynnin muodoista Suomessa on tähän saakka puhuttu eniten kybersodankäynnistä – digitaalisen maailman ja sen järjestelmien teknisestä häirinnästä ja jopa tuhoamisesta. Tämä onkin perusteltua, sillä vaikka puhdasta kybersotaa ei ole olemassa, on kybervaikuttaminen nykyisin osa käytännössä kaikkia kriisejä – Ukrainan sota on tästä hyvä esimerkki, sillä se alkoi digitaalisessa maailmassa jo vuosia ennen kuin edes Itä-Ukrainassa tapahtui mitään reaalimaailmassa.

Kriittinen infrastruktuuri kohteena

Vakavan vihamielisen kybervaikuttamisen tai kybersodankäynnin todennäköisin kohde on ns. kriittinen infrastruktuuri. Se tarkoittaa niitä järjestelmiä ja palveluita, jotka ovat yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömiä. Esimerkkejä kriittisestä infrastruktuurista ovat mm. maksujärjestelmät, energiahuolto, tietoliikenne, terveydenhuolto ja tiedonvälitys.

Kriittistä infrastruktuuria pidetään myös kaikkein todennäköisimpinä kohteina, jos jokin valtiollinen taho haluaa kohdistaa Suomeen kyberhyökkäyksiä. Meistä jokaisen tulisikin pohtia, kuinka tulemme toimeen, jos näiden toiminnassa on häiriöitä – kuinka tulisimme toimeen esimerkiksi ilman sähköä?

Vaikuttamista tietoon, tunteisiin ja tahtoon

Viime aikoina on alettu puhua yhä enemmän myös informaatiovaikuttamisesta ja -sodankäynnistä. Kybersodankäynnin tapaan informaatiosodankäynti on osa eri sodankäyntitapojen muodostamaa kokonaisuutta. Se voidaan määritellä erilaisiksi operaatioiksi, joilla on yhtäältä tavoitteena vaikuttaa yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen päätöksentekoon, toisaalta taas yksilöiden tietoon, tunteisiin ja tahtoon.

Sodankäynnin katsotaan yleensä kohdistuvan nimenomaan viholliseen, ja vihollinen onkin myös informaatiosodankäynnin keskeinen kohde: vihollisen joukot pyritään lannistamaan, ja niille pyritään viestimään, ettei niiden käymä sota ole oikeutettua. Toisaalta omat joukot pyritään vakuuttamaan niiden käymän taistelun oikeutuksesta ja samalla niitä pyritään motivoimaan taisteluun. Ulkopuoliset – siis Ukrainan sodassa esimerkiksi me suomalaiset – taas halutaan saada omalle puolelle osoittamaan myötätuntoa ja tukea.

Kohti Maanpuolustus 2.0:aa

Digitalisoituva sodankäynti haastaa monessa mielessä suomalaisen maanpuolustusajattelun. Maanpuolustuksesta huolehtivat jatkossa yhä enemmän myös muut kuin Puolustusvoimat, ja Suomea puolustetaan yhä enemmän arjessa. Myös se, että suurin osa digitaaliseen puolustukseen tarvittavasta osaamisesta sijaitsee muualla kuin Puolustusvoimissa, tuottaa muutostarpeita maanpuolustuksen nykyjärjestelyille. Odotettavissa onkin suomalaisen maanpuolustusajattelun päivitys, Maanpuolustus 2.0. Siinä maanpuolustus määritellään osittain uudelleen, sen työnjako uudistuu ja jokaisen suomalaisen vastuu lisääntyy.

Teksti: Panu Moilanen

Kansikuva: Paula Puhilas

Panu Moilasen kuva: Petteri Kivimäki

Panu Moilanen

Kirjoittaja on lehtori (KTT, LitM) ja tutkinto-ohjelmavastaava Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnan Turvallisuus ja strateginen analyysi -maisteriohjelmassa. Lisäksi hän valmistelee Maanpuolustuskorkeakoulussa toista väitöskirjaansa informaatiovaikuttamisesta, luottamuksesta ja suomalaisten maanpuolustussuhteesta.

Kirjoitus perustuu TIVIA Keski-Suomen tapahtumassa 31.1.2023 pidettyyn esitykseen.

TIVIA Keski-Suomi (aik. Keski-Suomen tietojenkäsittely-yhdistys ry) on Keski-Suomessa tieto- ja viestintätekniikan parissa työskentelevien sekä ICT:stä ja digitalisaatiosta kiinnostuneiden ammattilaisten yhteisö. Edistämme keskisuomalaisten jäsentemme verkostoitumista ja osaamista sekä toimimme puolueettomana yhdyssiteenä alaa opiskelevien, alalla työskentelevien ja alasta muuten kiinnostuneiden henkilöiden, yhteisöjen ja yritysten välillä.

TIVIA Keski-Suomi on TIVIAn jäsenyhdistys.

TIVIAKESKISUOMI.FI

Mitä meillä oli ennen kännyköitä, maailmanluokan tietoturvaosaamista ja vihaisia lintuja? Joukko mahdottoman haastajia ja TIVIA, joka on jo 70 vuotta yhdistänyt alan visionäärit ja auttanut tekemään utopiasta arkea. TIVIA viettää juhlavuottaan tiukasti työn merkeissä – yhdistäen, kouluttaen, tutkien, tiedottaen, suuntaa näyttäen ja Suomen digitaalista kilpailukykyä kehittäen. Siis pidä kiinni. Vauhti kun ei ole hiljenemään päin.

2023 on TIVIAn 70-vuotisjuhlavuosi

#TIVIA70