Ohjelmisto- ja IT-projekteihin on perinteisesti ollut vaikea löytää hallinnosta motivoituneita ihmisiä. Motivaatio ja ammattitaito tarkoittavat mielestäni edelleen yksinkertaisesti halua ja kykyä.
Teimme eräälle asiakkaallemme merkittävän CRM-järjestelmän kumppanivalintaa ja toimitusprojektointia. Asiakkaamme organisaatiosta henkilö ilmoitti haluavansa mukaan projektiin, projektipäälliköksi. Mietin asiaa pitkään, ja etenkin henkilön soveltuvuutta projektiin, vaikken itse päättänytkään sitä kenet asiakas nimeää. Asiakas kuitenkin kysyi mielipidettämme asiasta.
Avaan vähän; henkilöllä ei ollut projektipäällikön koulutusta eikä juurikaan projektikokemusta.
Henkilö valittiin, ja tämä kokemus muutti ajatteluani merkittävästi. Projekti eteni aikataulussa sekä budjetissa sovituin lisätöin. Vallitseva piirre oli huolellisuus. Merkittävintä oli kuitenkin projektissa vallinnut tunnelma, joka motivoi kaikkia osapuolia. Henkilö loi positiivisella asenteellaan ja ratkaisukeskeisyydellään selkeästi innon kaikkiin osapuoliin, myös suurimpien haasteiden aikana.
Asenne ja into osoittautuivat projektin merkittäviksi menestystekijöiksi. Ilmapiiri mahdollisti sen, että asiantuntijoita oli helppo käyttää projektin tukena. Kenenkään ei tarvinnut näytellä osaajaa.
Pari muutakin asiaa toteutui. Henkilö huolehti palaverikutsut esimerkillisesti, teki muistiot ja pöytäkirjat kuten sovittiin, sekä osallistui sovittuihin palavereihin ajallaan, valmistautuneena ja hyvällä ryhdillä. Hän varmisti, että osallistujien roolit toteutuivat.
Ihmettelen yhä uudelleen sitä, että mielenkiintoiset ja monitahoiset kehitysprojektit kaatuvat tai epäonnistuvat samoista syistä:
Projektiin nimetään henkilöt, joita projekti ei motivoi
Projektiin nimetään vastuulliset, joilla ei ole aikaa projektiin
Projektiin nimetään vastuulliset, joilla ei ole päätösvaltaa (tällä saavutetaan sanansaattajien armeija)
Projektin tuloksista ei olla kiinnostuneita, vaan reagoidaan kun joku on epäonnistunut
Vaatimusmäärittelyt kiinnostavat vasta, kun tulos on käsissä
90 % projekteistamme Rubicissa toteutetaan erilaisilla ketterillä menetelmillä, pitkätkin projektit. Säästöjä ja tehostamista saavutetaan edelleen merkittävässä määrin hyvillä, ketterillä ja liiketoimintalähtöisillä projekteilla. Digitalisoituminen ja uudet tietotyön tavat ovat kuitenkin osa muutosta, jota ohjaa ilmeisesti ”pakote”, ei organisaatioiden halu muuttua, ainakin jos sitä mitataan sitoutumisella ja halukkuudella osallistua muutosprojekteihin. Valonpilkut ovat vielä liian harvassa.
En suosittele minkäänlaisen merkittävän kehitysprojektin aloittamista ilman sitoutumista ja intoa tehdä uutta, ja samalla hyvää näkökykyä siitä, että ns. business case kantaa.
Vaikea on tietysti sitoutua jos perusasiat ovat hämärän rajamailla. Kirjoitukseni käsitteli hallinnollisen projektipäällikön roolia. Teknistä projektipäällikköä ja asiantuntijaprojektipäällikköä koskevat osaamisen suhteen jo merkittävät osaamisvaateet. He ovat projektin onnistumisen mahdollistajia, oikealla asenteella. Edes se, että henkilöllä on aikaa, ei ratkaise projektin onnistumista, mikäli hänellä ei ole halua tai kykyä siihen.
Hyvää syksyn alkua ammattilaisille!
Toivotan halua ja kykyä. Ammattilaiset saavat mitä ansaitsevat, muiden täytyy usein tyytyä onneen.
Petri Rajamäki