Vastuullisuus on vielä nuori tieteenlaji ja vastuullisuus IT:ssä sitäkin tuoreempi. Vaikka IT tuottaa 3–5 % maailman päästöistä ei moni päättäjä vielä tänään hahmota IT:n vastuullisuusaspekteja, vaikutuksia tai mahdollisuuksia niiden pienentämiseksi.  

Vain parasta. Aina se uusin. Laite työetuna. CYOD. Näin pysytään relevantteina, cooleina ja ajankohtaisina toimijoina ja työnantajina markkinassa, koska mitä parempi sen parempi. Vai onko sittenkään?

Maailmassa myydään vuosittain noin 250 miljoonaa läppäriä. Samalla elektroniikkajäätteen määrä on noussut yli 50 miljoonaan tonniin vuosittain, mineraalien saatavuus hupenee ja ilmastonmuutos kiihtyy kiihtymistään. Pelastaaksemme maapallon, tarvitsemme maametalleja uusiutuvan energian teknologioihin, mutta niitä juotetaan kiinni läppäreihin, joiden materiaalit päätyvät makaamaan sinne, mistä ne on ihmisoikeuksia rikkomalla louhittu, kolmansien maiden jokiin ja jätevuoriin kierrätyksen sijasta. Tämä pahentaa ilmastonmuutosta, ongelmaa itsessään ja samalla sabotoi sen ratkaisemista.

Laitteita käytetään 36 kuukautta, 

jonka jälkeen ne lähtevät ”jonnekin”, 

uudet koneet saapuvat tilalle 

ja homma lähtee taas alusta.

Olemme luoneet itsellemme tulipalon, johon kaadamme bensaa kulutustottumuksillamme ja vanhentuneilla palvelumalleilla. Toisessa päässä teemme sammutustyötä ampumalla liekkeihin vesipyssyllä bensahanojen sulkemisen sijaan ”kompensoimalla” ja ummistamalla silmämme juurisyiltä. Samalla laskemme budjetteja ja haemme säästöjä. Onko sittenkin niin, että aina uusin ei ehkä olekaan parempi ja kalleimmat, ”minä tykkään” -periaatteella valitut läppärit eivät olekaan paras mahdollinen ajatus maapallon, kukkaron tai maineen kannalta?

Maailma muuttuu, palvelumallit eivät?  

Markkinaa ovat jo pitkään dominoineet samat palvelumallit. Laitteet hankitaan pitkälti hinnan ja suosituimpien laitemallien perusteella leasing-sopimuksella. Ne käytetään usean pysähdyksen taktiikalla tukkurilla, asennuksessa ja toimistolla, josta ne kärrätään viimein loppukäyttäjälle. Laitteita käytetään 36 kuukautta, jonka jälkeen ne lähtevät ”jonnekin”, uudet koneet saapuvat tilalle ja homma lähtee taas alusta.

Tämä malli ei pyri optimoimaan logistiikkaa ja pakottaa laitteiden uusimiseen, vaikka ne palvelisivat vielä käyttäjäänsä. Se ei pyri kunnostamaan, optimoimaan tai aktiivisesti pidentämään laitteiden käyttöikää, puhumattakaan taloudellisten tai maapallon resurssien säästämisestä. Lähes kaikki markkinassa saatavilla olevat mallit tukevat niin sanottua kolmen vuoden kalman rajaa; takuut, rahoitukset ja tuki. Kolmen vuoden käytölle ainoana perusteena on laitteen jäännösarvo eli raha. Liiketoimintamallit ovat vääristyneet. Muut markkinat, kuluttajat, lait ja kannusteet ovat jo pitkään tehneet siirtymää kestäviä kulutusmalleja ja kiertotalouden periaatteita kohti. Miksi IT ei pysy perässä?

Uudella mallilla uuteen nousuun

Huomisen palvelumallilla hankinnat tehdään arvioiden laitevalmistajia, laitemallien materiaaleja, energiatehokkuutta, kierrätettävyyttä, korjattavuutta, laatua ja käyttöikäpotentiaalia. Asennukset hoidetaan hallitusti ja logistiikka optimoidaan. Käytön aikana laitteen toimivuutta valvotaan ja ongelmia ennakoidaan niin, että ne eivät kasaannu ja aiheuta ennenaikaista laitteen ”vanhenemista”. Laite voidaan uudelleen asentaa etähallinnalla, jolla se saa lähes poikkeuksetta taas vuoden lisäaikaa.

Kun laite ei enää palvele käyttäjäänsä, se palautuu. Tämän jälkeen tehdään tietoturvatyhjennys ja laite saattaa olla taas käyttökelpoinen. Esimerkiksi oppilaitokset tai kevyemmän käytön kohteet voivat lähes poikkeuksetta hyödyntää vaativampaan yrityskäyttöön tehtyjä koneita vielä senkin jälkeen, kun ne eivät enää alkuperäiseen tarkoitukseensa riitä. Kun sitten laite lopulta päätyy loppusijoitukseen, se puretaan, arvokkaat aineet erotellaan ja toimitetaan teollisuudelle käyttöön kolmansien maiden jokien ja kaatopaikkojen sijasta. Dominoiva arvo ei ole enää vain raha vaan myös vastuullinen liiketoiminta.

Elinkaaren hallinnalla menestystä ja pidempää ikää

Olennainen osa yllä olevan, paremman mallin toteuttamista on systemaattinen elinkaarenhallinta. Elinkaaren hallinnalla viitataan tässä tapauksessa työasemien eri vaiheiden järjestelmälliseen suunnitteluun ja hallintaan.

Hankintavaiheessa katsotaan kokonaisuutta ja mietitään laitteen käyttökykyä myös neljän tai viiden vuoden päästä. ”Jo valitsemalla kone esimerkiksi suuremmalla muistilla päästään huomattavasti korkeampaan käyttöikään”, kertoo Digital Workplace -alueen palvelujohtaja Peter Caselius. Materiaalivalinnoissa arvioidaan niiden hiilijalanjälkivaikutuksia, alkuperää ja fyysistä kestävyyttä sekä kierrätyspotentiaalia. Asennukset tehdään suunnitellusti niin, että logistiikka saadaan optimoitua.

”Vastuullisuutta on myös käyttökokemuksen varmistaminen, jotta työnteko sujuu keskeytyksettä”, Caselius kuvailee. Hänen mielestään työasemien hallinta on elinkaaren aikana usein vähälle huomiolle jäänyt kriittinen komponentti. ”Sillä toteutetaan ohjelmistotason kunnossapitoa hoitamalla asennukset ja päivitykset kuntoon ajallaan sekä seuraamalla ennakoivasti laitteen ja sen ohjelmistojen suorituskykyä.” Tietoturvanäkökulmasta hallinta mahdollistaa päivitysten lisäksi myös esimerkiksi laitteen etätyhjennyksen. 

Jossakin vaiheessa jokainen laite päätyy elinkaarensa loppuun. Caseliuksen mukaan: ”Loppupään kohtalo ei tulisi koskaan olla tuntematon. Laitteen loppusijoitus tulisi olla asiakkaille läpinäkyvää paitsi tietoturvan, myös ympäristövastuun varmistamiseksi.” Toimiva laite voidaan saattaa vielä toiseen, joskus kolmanteenkin elinkaareensa. Kun laite ei enää toteuta käyttötarkoitustaan elektroniikkalaitteena, se voidaan purkaa komponenttitasolle ja materiaalit saadaan kierrätyksen kautta teollisuudelle uusiokäyttöön. 

Arvoa automatisoinnista 

IT:ssä on pitkään puhuttu niin sanotun hukan minimoinnista ja prosessien suoraviivaistamisesta. Tämän puolesta puhuvat niin ITIL kuin lean ja agilekin. Automatisoinnin avulla voidaan leikata merkittävästi niin logistiikkaa, työvaiheita kuin myös virheitä ja niistä johtuvia ylimääräisiä kustannuksia ja työtunteja.

Laitehallinnan asiantuntijan ja palvelujohtaja Caseliuksen mukaan automatisoinnin tulisi olla osana modernia laitehallintaa poikkeuksetta. Esimerkiksi asennuksen aikaisia työ- ja logistiikkavaiheita voidaan karsia hyvinkin merkittävästi luomalla käyttäjäprofiileita, joille on tehty omat ohjelmistopaketoinnit. ”Parhaassa tapauksessa laite voidaan lähettää suoraan laitevalmistajan varastolta tai tukkurilta loppukäyttäjälle ilman välikäsiä. Tässä säästetään logistiikan ja työvaiheiden kautta niin ympäristökuormassa kuin euroissakin”, hän selventää. “Säästetyt rahat voi käyttää vaikkapa vastuullisuustyön edistämiseen”, hän vinkkaa hymyillen.   

Käytön aikana taas voidaan luoda esimerkiksi skriptejä, joilla vaikkapa levytilan vapauttamista automatisoidaan. Näin parannetaan laitteen käyttövarmuutta ja työn sujuvuutta nimenomaan ennakoivasti ja käyttäjälle nämä asiat eivät parhaassa tapauksessa edes näyttäydy. ”Tällä tavalla voimme myös parantaa koneen fyysistä käyttöikää, kun käyttäjän ei tarvitse turhautuneena pahoinpidellä konettaan”, naurahtaa Caselius. 

Automatisoinnilla pääsemme myös kohti HR-lähtöistä IT:tä, kun profiilit ovat rooli- ja käyttäjäpohjaisia. Henkilön vastuiden elämisen myötä myös sovellukset ja ohjelmistot saadaan automaattisesti päivitettyä yksinkertaisimmillaan vaihtamalla käyttäjä ryhmästä toiseen. 

Teksti: Amanda Shonubi

Kuva: Janne Torikka

Artikkelin kirjoittaja, Amanda Shonubi työskentelee SwanIT:llä vastuullisuusjohtajana. Hän vastaa yrityksen vastuullisuusliiketoiminnasta ja vastuullisuuden toteutumisesta läpi yrityksen toiminnan.

Artikkelissa haastateltu Peter Caselius puolestaan on SwanIT:n palvelujohtaja ja Digital Workplace -liiketoiminnasta vastaava.

SwanIT on TIVIAn valtakunnallinen kumppani.

Lue lisää kumppanuudesta.

Mikä SwanIT?

• IT- palvelutalo, jonka missiona on muuttaa IT vastuulliseksi
• Palvelurepussa laitteet palveluna, verkot palveluna, IT-vastuullisuus palveluna sekä tuki- ja konsultointipalvelut
• Perustettu vuonna 2017
• swanitgroup.com

TIVIA News on TIVIAn jäsenlehti, jonka ensimmäinen numero ilmestyi kesäkuussa 2016. Lehti ilmestyy myös osana painettua Tivi-lehteä.

TIVIA Newsin artikkelit julkaistaan myös digitaalisina versioina TIVIAn verkkosivustolla, jossa ne ovat myös vapaasti luettavissa. Lisäksi TIVIA Newsin digitaalinen näköislehti on vapaasti luettavissa TIVIAn verkkosivustolla.