“Kyllä meillä ideoita riittää, mutta emme oikein saa vietyä niitä sen pidemmälle”, tai “Meillä ei oikein ole mitää systemaattista tapaa kokeilla uusia juttuja ja hakea täysin uutta liiketoimintaa” kaikuu monien hienojen pääkonttorien neukkareissa ja kahviautomaateilla.

“Vaikka innovointi vaatiikin luovuutta, luova työ on ennen kaikkea prosessi.”Nämä ovat tyypillisiä ongelmia, joita suurten yritysten ja organisaatioiden johdossa nousee esiin kun tutkaillaan innovaatiotoiminnan tilaa ja haasteita. Idearikas on yritys, jolla on paljon ideoita, mutta vähän keinoja niiden helppoon toteuttamiseen. Ongelmana voi olla yksinkertaisesti ajanpuute, eli käytännössä se, että uudet kokeilut eivät ole prioriteettinä. Voi puuttua myös osaaminen tai työkalut validoida ideoita, eli arvioida niitä järkevällä tavalla ja valita parhaat jalostettavaksi. Usein ongelman syynä on myös omistajuus: hyväkään idea ei lähde lentoon jos sillä ei ole selkeää omistajaa, joka voi ja saa ottaa asiakseen viedä ideaa eteenpäin ja vaalia sitä läpi toteutuksen.

On helppo ajatella, että parhaat ideat ja täysin uudenlaiset liiketoimintalähdöt syntyvät aina vähän vahingossa, odottamatta ja pienellä tuurilla. Totuus on kuitenkin, että vaikka innovointi vaatiikin luovuutta, luova työ on ennen kaikkea prosessi. Ideoita saa ihan vaan niitä tekemällä, ja hyvien tai loistavien ideoiden määrä on yleensä suhteessa ideoiden kokonaismäärään.

Mutta ideoiden määrän sekä rutiininomaisen kokeilemisen ja toteuttamisen lisäksi ulkopuolinen apu on usein tarpeen. Meillä Industryhackillä vannotaan avoimen innovaation nimeen: Ideointiin ja tekemiseen kannattaa aina tuoda oman yrityksen ulkopuolisia aivoja ja käsipareja. Katsoa vähän sen oman porukan ulkopuolelle ja tutustua, oppia ja tehdä yhdessä. Talkoohengessä. Tällä on yleensä tapana parantaa ideoiden monipuolisuutta, tuoda kehiin erilaisia näkökulmia ja toimintatapoja, ja siten vauhdittaa innovointia merkittävästi. Ja tehdä siitä tekemisestä piirun verran hauskempaa. Todisteena väitteelleni toimii usein meidän järjestämän innovaatiokilpailun jälkeen isäntäyrityksen työntekijän (oli kyseessä sitten johdon edustaja, oma asiantuntija, kehittäjä tai vaikkapa mentorin roolissa toimiva huoltomies) suusta iloisen hymyn saattelemana kuuluva toteamus: “Tää oli kyllä paras työpäivä vuosiin.”

Vaikka muuttujia on paljon, tekemisellä voi kuitenkin olla selkeät puitteet, prosessit ja ohjaus. Rutiiniköyhä on yritys, jolta nämä puuttuu. Avoin innovaatio on käytännössä yhteistyötä monitoimijaympäristössä tilanteessa, jossa kellään ei etukäteen ole kovin selkeää kuvaa työn sisällöstä, lopputuotoksista tai jatkuvuudesta. Tämä vaatii systemaattista tekemistä ollakseen tehokasta. Vaikka muuttujia on paljon, tekemisellä voi kuitenkin olla selkeät puitteet, prosessit ja ohjaus. Rutiiniköyhä on yritys, jolta nämä puuttuu. Silloin kehittäminen on usein inkrementaalista ja liittyy nykyisen toiminnan parantamiseen, ei niinkään täysin uusiin ideoihin ja kokeiluihin. Ja jos näitä joskus tehdäänkin, niin ne ovat yksittäisiä tapauksia. Systemaattinen tapa tehdä, hallita ja arvioida kokeiluja puuttuu.

Tehokas avoimen innovaation hyödyntäminen vaatii erilaisia rutiineja. Kannattaa pohtia esimerkiksi sitä, miten yksittäiselle idealle ja sen kokeilulle määritellään tai syntyy omistajuus. Tai miten ideoita arvioidaan, ja miten niiden edistämisen osalta tehdään teillä päätöksiä. Jotta kumulatiivinen ajankäyttö menisi niihin järkeviin asioihin, jotka edistävät oppimista, eikä “turhaan” pohdintaan ja pallotteluun ison organisaation sisällä.

Ulkopuolisten toimijoiden kanssa toiminta on myös huomattavasti helpompaa, kun sopimustekniset puitteet ja mallit on mietitty valmiiksi. Entä miten ulkopuolisia kumppaneita etsitään, validoidaan tai sitoutetaan yhteistyöhön? Ulkopuolisten toimijoiden kanssa toiminta on myös huomattavasti helpompaa, kun sopimustekniset puitteet ja mallit on mietitty valmiiksi. Startupin kanssa ei välttämättä kannata lähteä samanlaiseen sopimusrumbaan kuin toisen ison toimijan kanssa jo ihan siitä syystä, että aloittelevalla startupilla ei välttämättä ihan oikeasti ole aikaa lukea monikymmensivuisia sopimuspohjia saati maksaa tästä juristeille. Kaikkiin näihin kysymyksiin tarvitaan vastaus, kun lähdetään kokeiluja ja avointa innovaatiota laajemmassa mittakaavassa tekemään.

Olit sitten idearikas, rutiiniköyhä tai muuten vain vielä hieman kokematon näissä asioissa, riittää, että omat innovoinnin haasteet ja pullonkaulat tiedostetaan. Silloin ei puutu kuin se, että alkaa tekemään ja opettelemaan. Tai pyytää apua. Ja muistaa, että vaikka innovointia voi tehdä tehokkaasti, yksittäisiä innovaatioita ei tehdä. Ne itävät, syntyvät, ja havaitaan oikeastaan vasta jo hieman kasvettuaan. Millaisen maaperän (tai kasvihuoneen) sinä aiot rakentaa tuleville innovaatioillesi?