Valmistuttuani Full-stack-verkkokehitysohjelmasta lähdin hakemaan töitä kehittäjänä. Tuolloin olin 25-vuotias vietnamilainen nainen, jolla oli jonkin verran liike-elämän taustaa ja muutaman kuukauden kokemus työharjoittelusta kehittäjänä. Jos olemme realistisia, millä todennäköisyydellä saisin taustallani työpaikan ohjelmistokehittäjänä?

Tuo ehkä pelottavakin ajatus ei kuitenkaan estänyt minua aloittamasta uutta uraa. Lähdin hakemaan töitä mentaliteetilla ”toivo parasta mutta valmistaudu pahimpaan”. Tällä tavoin löysin myös Trinerian, kun lähdin googlailemaan ohjelmistoyrityksiä. Olin todella innoissani, kun pääsin haastatteluun. Haastattelun aikana tunsin jo minua haastatelleiden ihmisten vilpittömyyden. Motivaationi saikin aimo töytäisyn eteenpäin sillä hetkellä, kun minut hyväksyttiin junioriohjelmistokehittäjäksi huhtikuussa 2021.

Suomen kieli on ollut suurin haasteeni

Tähän päivään asti olen ollut sekä ainoa naispuolinen että ulkomaalainen kehittäjä Trinerialla. Sinänsä mielenkiintoinen tilanne, mikä yllätti sekä ystäväni että perheeni. He olivat aluksi aika huolissaan siitä, miten sopeutuisin. Rehellisesti sanottuna sopeutumisessa on ollut niin helppoja kuin vaikeitakin hetkiä.

Ensimmäinen ja tärkein haaste on ollut kielimuuri. Suomen tasoni on melko keskusteluhenkistä, mikä on aika rajallista työelämän kannalta. Sanavaraston puutteellisuuden lisäksi kuuntelu- ja puhetaitoni eivät ole nopean puhutun kielen tasolla. Kaikki ovat kuitenkin olleet ystävällisiä ja tukevia, eivätkä ole kokeneet ongelmalliseksi kielen vaihtamisesta toiseen. Suomi on edelleen pääasiallinen työkieli ja sen sujuva puhuminen on yksi tavoitteistani. Englantia käytetään silloin, kun en ymmärrä tai kun jonkin tiedonjyväsen ymmärtäminen on minulle erittäin tärkeää.

Jokaisen mielipidettä kunnioitetaan taustaan tai ominaisuuksiin katsomatta

Sukupuolen oletetaan olevan myös yksi haasteista miesvaltaisella alalla, mutta niin ei ole käynyt minun kohdallani. Lyhyesti sanottuna – en ole kohdannut eriarvoisuutta tai syrjintää. Trierialla kaikkien toiveet otetaan huomioon ja jokaisen mielipide on tärkeä. Tätä arvostan täällä todella suuresti.

Lahjakkaiden tiimiläisten ympäröimänä ja vähäisellä työkokemuksella varustettuna olen ponnistellut kovasti tunteakseni itseni hyödylliseksi. Tässä tosin itsekritiikki on ollut yksi suurimmista esteistä. Onneksi tämä vaihe on jo takana päin. Tiimin kannustuksesta pystyn luottamaan enemmän itseeni. Myös keskinäinen viestintä on parantunut huimasti.

Vietnamilainen ja suomalainen kulttuuri kuin yö ja päivä

Oman mausteensa työntekoon ja muuhun kanssakäymiseen tuovat Vietnamin ja Suomen kulttuurierot, jotka ovat lähes kuin yö ja päivä. Suurin ero on tilan ja ihmisten määrässä. Tulin tänne 10 miljoonan asukkaan Ho Chi Minh Citystä.

Ilmasto on seuraava suuri ero. Suomen kesä on kuin ”talviaika” HCMC:ssä. Tästä johtuen myös elämäntavat ovat erilaisia. Esimerkiksi kadut ovat täynnä kotikaupungissani jo klo 6:n aikoihin. Ihmiset viettävät enemmän aikaa ulkona ja ovat yleensä puheliaampia.

Vietnamia ajatellessani mieleeni tulee katuruoka ja yrittäjyys ainakin suurissa kaupungeissa. Lähes joka kadunpätkällä on pieniä paikallisten kauppoja. Kaikki myyvät jotain, kuten vanhempieni naapurustossa. Lähellä ovat melkein kaikki välttämättömyydet elintarvikkeista elektroniikkaan sekä kauneushoitoloihin ja näihin kaikkiin pääsee kävellen.

Olen ajan myötä pikkuhiljaa tottunut suomalaiseen elämänmenoon. Rakastan luontoa, rauhaa ja sitä, kuinka minulla on täällä enemmän aikaa ja tilaa itselleni. Syön myös laajalti suomalaisia ruokia. Tästä poikkeuksena ovat tosin salmiakki ja mämmi. Näiden syömistä täytyy vielä treenata.

Jyrkästä oppimiskäyrästä olen ennen kaikkea kiitollinen tiimilleni

Nyt on kulunut lähes kaksi vuotta Trineria-matkani alkamisesta. Asiat näyttävät valoisilta, side on vahvistunut ja yhdessä tekeminen alkaa olla aina vain mukavampaa. Työ itsessään on harvoin tylsää ja se on haastavaa. Oppimiskäyrä on ollut jyrkkä ja taaksepäin katsottuna olen ehdottomasti kehittynyt kehittäjänä verrattuna puolentoista vuoden takaiseen tasooni.

En olisi päässyt nykyiseen tilanteeseeni ilman kaikkia trinerialaisia, jotka ovat ohjanneet, tukeneet ja rohkaisseet minua. Epäillessäni itseäni olen saanut koko ajan tukea kollegoilta. Olen todella onnekas saadessani olla osa yhteisöä, jossa ihmiset arvostavat toisiaan. Olenkin motivoitunut kasvamaan entistä vahvemmaksi ja paremmaksi sekä itseäni että Trineriaa varten.

Blogin kirjoittaja Phuong Laitinen toimii Junior Software Developerina Trinerialla.