Maailma muuttuu nopealla tahdilla, ICT-ala sitäkin nopeammin. Työelämässä jatkuva oppiminen on korvannut staattiset uraputket. Mitkä ovat ikivihreitä pitkän tähtäimen taitoja vastuulliselle UX-suunnittelijalle?

ICT-alaa opiskelevana huomaan usein pohtivani, mihin taitoihin olisi viisasta panostaa, että voisin tulla mahdollisimman päteväksi, vastuulliseksi UX-suunnittelijaksi. Päädyin rajaamaan nämä toistaiseksi seuraaviin:

• Uudenlaisten työkalujen, kuten AI-vetoisten suunnitteluavustajien tehokas ja vastuullinen hyödyntäminen.

Tekoäly tulee olemaan osa tulevaisuuden työnkuvaa monella alalla. Sen käytössä on kuitenkin paljon tuntemattomia muuttujia, ongelmakohtia ja epäeettisyyksiä, joten AI:n sisällyttäminen osaksi työtapoja on toteutettava ajatuksella.

• Perusymmärrys datasta, koodista ja sivujen rakenteesta – etenkin front-end-kielistä kuten HTML ja CSS.

Käytettävyyttä opiskelevat usein pohtivat, tarvitseeko osata koodata ollakseen hyvä suunnittelija. Vastaus on (valitettavasti) suunnittelijoille tyypillisesti “kyllä ja ei”. Pakollista se ei ole, mutta rakenteiden, datan liikkumisen ja jopa sähköntuoton ymmärtäminen syventää ymmärrystä siitä mitä on suunnittelemassa. Tämä myös helpottaa yhteistyötä kehittäjien kanssa ja auttaa löytämään palvelujen kipukohdat niin saavutettavuuden kuin vihreydenkin kannalta.

• Sosiaalinen- ja tunneälykkyys, monialainen yhteistyökyky, aktiivinen kuuntelu.

Ammattilaisille itsestäänselvyys, mutta käytännössä varsin ylenkatsottu taito. Suunnittelijat ovat linkki insinöörien, asiakkaiden ja käyttäjien välillä, ja monesti projektin onnistumisen kannalta oleellinen on osattava kaivaa rivien välistä.

• Yleissivistys ja monipuolinen kielitaito.

Näitä suosittelisin kaikille alasta riippumatta. Monialainen osaaminen on rikkaus ja usein kinkkisten tilanteiden ratkaisut löytyvät yllättäviltä tahoilta. Siksi erilaiset harrastukset ja haahuileva tiedonkeruu ovat enemmän kuin hyödyllisiä suunnittelijoille. Lisäksi, vaikka englanti dominoi globaalia debattia, olisi kätevää osata useampaa kieltä, kuten espanjaa, saksaa tai vaikkapa mandariinikiinaa. Opetushallituksen tilastojen mukaan ylioppilaskirjoituksissa toisen lyhyen vieraan kielen kirjoittaneiden määrä on romahtanut vuoden 2005 18000:sta kirjoittaneesta hälyttävään 3900:en. Olen itse huomannut saavani paljon enemmän irti alkuperäiskielellä käydyistä keskusteluista ja kirjoitetuista tutkimuksista, sillä joitain kulttuurisidonnaisia nyansseja on haastavaa kääntää.

• Kriittinen ajattelu, medialukutaito ja intersektionaalisuus.

Keskustelun ollessa nopeatempoista, tunnelatautunutta ja toisinaan valheellisilla tiedoilla värittynyttä on äärimmäisen tärkeää osata peilata ilmiöitä erilaisissa konteksteissa ja nähdä tilanteiden erilaiset nyanssit. Elämme deepfaken kulta-aikaa ja ilman hybridivaikuttamistakin on joskus vaikea pysyä perässä maailman tapahtumista. Suunnittelijoiden on hyvä opetella lähdekriittisyyttä ja perehtyä erilaisiin oman viiteryhmänsä ulkopuolisien ihmisten kohtaamiin haasteisiin. Nämä ovat oleellisia taitoja itse suunnitteluprosessissakin esim. saavutettavuuden ja tietoturvakysymysten kannalta.

Tiedosta taidoksi keskustelemalla

Edellä kuvailtujen taitojen opettelua on suhteellisen helppo sisällyttää jokapäiväiseen elämään, eivätkä ne vaadi juurikaan varsinaista pänttäämistä. Luotettavien uutismedioiden seuraaminen, dokumentit sekä podcastit eri kielillä ovat mukavaa ajanvietettä vaikkapa työmatkalle tai lounastauolle. Konkreettisten taitojen, kuten AI-työkalujen käytön tai koodiosaamisen oppimiseen ja kehittämiseen on tarjolla paljon erilaisia kursseja ja webinaareja. Usein työnantajat mielellään joko varaavat työaikaa itsenäiseen oppimiseen tai tilaavat oleellisia koulutuksia suoraan työyhteisölle.

Oleellista kriittisen ajattelun, sosiaalisten taitojen sekä intersektionaalisuuden harjoittelemiseksi on ottaa kontaktia ympäristöönsä, kyseenalaistaa ja keskustella. Näin on mahdollista saada uusia näkökulmia asioihin, joihin ei olisi omassa kuplassa pysymällä osannut lainkaan tarttua. Onneksi monipuolista, helposti lähestyttävää vastuullista ohjelmistokehitystä käsittelevää sisältöä tuottavia vihreitä tahoja on jo useampia, esimerkiksi Climate Action Tech, Green Software Foundation, sekä Sustainable UX Network. Suomessa vastaavaa Green ICT -tutkimustyötä tekee esimerkiksi Tietoyhteiskunnan Kehittämiskeskus TIEKE.

Tietenkään kukaan ei voi tarkasti ennustaa, kuinka ICT-ala kehittyy seuraavina vuosikymmeninä. 2020-luvulla lainsäädännön peräänkuuluttamisesta on tullut toivottu normi ja voi hyvin olla, että tämänhetkiset innovaatiot joutuvat muuntumaan radikaalisti oikeudenmukaista, pitkäaikaista käyttöä varten. Edellä listatut taidot ovat kuitenkin yleispäteviä kehityskohteita alalle kuin alalle ja tuovat varmuutta omaan osaamiseen vastuullisena toimijana.