Juha Sipilä, onko työajan pidentäminen oikea ratkaisu digitalisoituvassa maailmassa?

On vuosi 2015 ja kuokka on jämähtänyt syvälle suohon. Ismo Alanko tiesi jo vuonna 1990, että joillekin Suomen puusta putoaminen kävi kovin äkkiä: “Karjalainen kierosilmä katsoi näyttöpäätteeseen”.

25 vuotta myöhemmin hallituksen ratkaisu tuottavuusongelmaan on, että Jussin tulee kuokkia viisi prosenttia ahkerammin.

Hallituksen kärkihankkeissa puhutaan kokeilukulttuurista ja digitalisaatiosta, mikä on tervetullutta. Tähän mennessä julkinen sektori ei näillä kentillä ole juurikaan kunnostautunut. Kansainvälistä asiantuntijaa Madis Tiikia siteeraten Suomen julkisella sektorilla “ei ole tietojärjestelmien huippuosaamista. Ne ostavat, mitä niille myydään.” Erityisesti kritiikkiä saa hidas päätöksenteko, joka “elää edelleen sadan vuoden takaisessa todellisuudessa.”

On täysin totta, että työryhmiin, komiteoihin ja selvitystöihin tuhlataan käsittämättömiä summia, mutta tulokset jäävät silti laihoiksi. Tähän taustaan peilaten puhe digitalisaatiosta ja työajan pidennyksestä kuulostaa ristiriitaiselta ja huolestuttavalta.

Ite wikin blogissa julkaisee digitaalisesta innovaatiosta kiinnostuneiden tekijöiden #parantajat-verkosto. Osana #parantajat-blogien sarjaa yritän seuraavaksi sekä diagnosoida potilaan että määrätä lääkettä.

Oire 1:

Talous ei ole kasvanut 5 vuoteen, työttömyys on poikkeuksellisen korkealla ja vienti poikkeuksellisen matalalla. Tästä syystä työvoimakustannuksista halutaan säästää 5 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisen pitäisi tehdä joka päivä 20 minuuttia enemmän tuottavaa työtä.

Diagnoosi:

Jos työ ei ole tarpeeksi tuottavaa, täytyy kysyä, mitä työpäivän aikana tehdään. Jos työaika kuluu matkalaskun liitteeksi tarvittavien kuittien skannailuun, tietokoneen uudelleen käynnistelyyn tai uuden työajanseurantajärjestelmän opiskeluun, ei työ ole kovin tuottavaa.

Pahimmassa tapauksessa yhdessä järjestelmässä tehtävän kulukorvausselvityksen täyttöohjeita etsitään toisesta järjestelmästä: hitaasta ja epäloogisesta intranetistä. Sieltä löytyvästä vanhentuneesta ohjeesta taas tehdään vikatiketti kolmannessa järjestelmässä. Huonot työvälineet turhauttavat ja vaikuttavat suoraan työmotivaatioon ja sitä kautta työtehoon ja sairaspoissaoloihin. Yksinkertaistettuna: toimivat välineet parantavat työn tehokkuutta.

Lääke:

Sen sijaan, että tehtäisiin 20 minuuttia pidempää päivää, jätetään tekemättä 20 minuuttia turhaa työtä. Luovutaan rinnakkaisista ja päällekkäisistä järjestelmistä työpaikoilla ja korvataan ne yhdellä käyttöliittymällä, jonka toimintalogiikka on palvelusta riippumatta sama. Varmistetaan, että sekä käytettävät järjestelmät että päätelaitteet tukevat työntekoa, eivät estä sitä.

Oire 2:

Mammuttimaiset kehityshankkeet venyvät yli budjettien ja aikataulujen. Esimerkiksi valtiojohdon ja turvallisuusviranomaisten käyttöön tarkoitettu TUVE turvallisuusverkkohanke käynnistettiin vuonna 2007. Verkon piti tulla käyttöön 2013, mutta näillä näkymin se saadaan valmiiksi vasta 2017. Sähköisen potilastietojärjestelmän uudistaminen puolestaan toteutettiin Virossa 10 miljoonalla eurolla, mutta Suomessa tähän saadaan palamaan yli kaksi miljardia euroa.

Diagnoosi:

Asioita märehditään liikaa. Varsinkin julkisella sektorilla on tyypillistä lähettää projektisuunnitelma ikuisuuden mittaiselle lausuntokierrokselle, jonka jälkeen vaatimusmäärittelylista on kohtuuttoman pitkä. Tämän jälkeen virkamies tekee hankintapäätöksensä määrittelylistan perusteella, ja päädytään galaktisen kokoiseen kilpailutukseen tuotteesta, joka valmistuu vasta, kun lausuntokierroksella kirjatut käyttäjätarpeet ovat jo vuosia sitten vanhentuneet.

Lääke:

Konkretisoidaan ketterä kehitys ja kokeilukulttuuri. Nämä kyllä mainitaan kauniina sanoina hallituksen kärkihankkeissa, mutta mitään todellista muutosta toimintatapoihin ei ehdoteta. Jos uudistusta halutaan, pitää päätöksentekoa keventää, hankintapäätöstä tekevän virkamiehen toimintavapautta laajentaa ja vaihtaa projektien johtoon uusia, ennakkoluulottomia tekijöitä.

Oire 3:

Uusi pelottaa. Verkkokauppa Amazon alkoi lähettää postipaketteja pienoishelikoptereilla vuonna 2013. Suomessa vastaavaa lentopostia pilotoidaan tänä vuonna, samalla, kun liikennevalvontavirasto Trafi kieltää toiminnan käytännöllisesti katsoen kokonaan. Suomessa uuteen suhtaudutaan kielloilla ja hämmennyksellä. Esimerkiksi vuonna 2009 perustettu kyydinvälityspalvelu Über tuli Suomeen viime vuonna, mutta sen lailliseen asemaan ei vieläkään osata ottaa kantaa, ja pahimmissa ylilyönneissä viranomaiset kehtottavat kansalaisia ilmoittamaan Über-kuskeista hätäkeskukseen.

Diagnoosi:

Asioita, joita ei ymmärretä, on inhimillistä pelätä. Moni suhtautuu epäilevästi itseohjautuviin autoihin, vaikka todellisuudessa ne ovat ihmisen kuljettamaa autoa turvallisempia. Laskeutuvathan lentokoneetkin useammin autopilotilla kuin ihmisen ohjaamana. Finnair on käyttänyt autopilottia jo vuodesta 1965. Se ei kuitenkaan pelota samalla tavalla, koska se ei ole uutta. Vain uusi, tuntematon, pelottaa.

Lääke:

Albert Einsteinia vapaasti mukaillen vain harvalla meistä on rohkeutta ilmaista enemmistön mielipiteestä poikkeavia ajatuksia. Kaikilla ei ole kykyä edes niitä muodostaa. Kuitenkin kehitys tapahtuu vain kyseenalaistamalla vanhat toimintamallit ja kokeilemalla uusia. Lääkkeeksi uuden ja vieraan pelkoon määrään ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta kokeilla.

Nyt kun olen diagnosoinut potilaan ja määränyt lääkettä, on aiheellista kysyä, olenko minä valelääkäri vaiko ihmeparantaja. Jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä, mutta ainakin elän kuten saarnaan: etsimällä rohkeasti uusia tapoja toimia. Katso video ja päätä itse.

Kyllä, Suomessa tulee todennäköisesti aina olemaan jonkin verran teollista tuotantoa. Yhtä todennäköisesti valmistavan teollisuuden työpaikat tulevat myös olemaan entistä marginaalisempia. Siksi on tärkeää, että digitalisaatio nähdään konkreettisena ja johdonmukaisena muutoksena, ei pelkästään työpaikkoja uhkaavana mörkönä tai työryhmiä työllistävänä puuhasteluna.

Meidän täytyy varmistaa, että työnteon edellytykset – siis säännöt, järjestelmät ja välineet – mahdollistavat tehokkaan työskentelyn. Meidän täytyy varmistaa, etteivät byrokratia ja sääntely estä ketterää kehitystä. Meidän täytyy myös varmistaa, että kannustamme toisiamme uskaltamaan ja kokeilemaan. Siis mikäli emme halua, että Suomi kiipeää takaisin puuhun.

Tommi Hermunen

Disclaimer: Esitän nämä mielipiteeni yksityishenkilönä. Tämä kirjoitus ei välttämättä edusta työnantajani viestintää tai näkemyksiä.

Tommi Hermunen Twitterissä

—

Voit lukea muita parantajat yhteisön bloggauksia tästä

Tervetuloa mukaan Parantajiin! Parantajat ideoi digitaalisia ratkaisuja parantaakseeen yhteiskunnan ja yritysten toimintaa. Kuka tahansa saa tarjota ideaansa ite wikissä julkaistavaan parantajat-blogiin kirjoituksen muodossa. Aloita liittymällä parantajat facebook-ryhmään tai kirjoita twitteriin #parantajat hashtagillä. Kun jätät ideasi voit myös pingata parantajien ”pääsihteeriä” Perttu Ahvenaista @perttuah