Työaikalaki ja työajanseuranta

Työaikalaki (605/1996) on työajanseurannan suunnittelun kannalta keskeisessä roolissa. Se asettaa rajoitteita työajan järjestämiselle sekä vaatimuksia sen seurannalle ja raportoinnille. Tähän artikkeliin on koottu työaikalain asettamia rajoitteita ja vaatimuksia, jotka on hyvä ottaa huomioon työajanseurantaa suunniteltaessa.
Työaikakirjanpito
Työaikalaki velvoittaa työnantajaa kirjaamaan tehdyt työtunnit ja niistä suoritetut korvaukset työntekijöittäin. Kirjanpitoon on merkittävä säännöllisen työajan työtunnit tai kaikki tehdyt työtunnit sekä lisä-, yli-, hätä- ja sunnuntaityötunnit sekä niistä suoritetut korvaukset.
Työaikakirjanpidon säilyttäminen
Työnantajan on säilytettävä työaikakirjanpito vähintään kanneajan päättymiseen asti eli rahakorvauksen tapauksessa työsuhteen jatkuessa kahden vuoden päähän sen kalenterivuoden päättymisestä, jona oikeus korvaukseen on syntynyt tai työsuhteen päättyessä kahden vuoden ajan työsuhteen päättymisestä. Jos korvaus tapahtuu vapaa-aikana, joka yhdistetään säästövapaisiin, on kanneaika kaksi vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vapaa-aika olisi tullut antaa.
Työaikakirjanpidon esittäminen
Työaikakirjanpito, kirjallinen työehtosopimus tai paikallinen sopimus on vaadittaessa näytettävä työsuojelutarkastuksen toimittajalle. Lisäksi työntekijällä on pyynnöstä oikeus saada kirjallinen selvitys työvuoroluetteloiden ja työaikakirjanpidon häntä koskevista merkinnöistä.
Työsuojeluviranomaiselle on pyydettäessä toimitettava jäljennös työaikakirjanpidosta, työehtosopimuksesta tai paikallisesta sopimuksesta, työajan tasoittumisjärjestelmästä ja työvuoroluettelosta.
Säännöllinen työaika
Työaikalain mukaan säännöllinen työaika voi olla enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös keskimäärin 40 tuntiseksi.
Työajaksi luetaan työhön käytetty aika sekä aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Päivittäisiä lepoaikoja ei lueta työaikaan, jos työntekijä saa näinä aikoina esteettömästi poistua työpaikalta.
Työehtosopimus ja paikallinen sopiminen
Työaikalain rajoitteista voidaan poiketa työehtosopimuksen perusteella, mutta myös työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työaika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään vuoden ajanjaksolla.
Mikäli työehtosopimus ei aseta tälle rajoitetta, voivat työnantaja ja työntekijä sopia vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämisestä enintään yhdellä tunnilla. Viikoittainen työaika saa olla enintään 45 tuntia ja säännöllisen työajan tulee tällöin tasoittua keskimäärin 40 tunniksi viikossa enintään neljän viikon ajanjakson aikana.
Poikkeukset
- Jaksotyöaika
- Liukuva työaika
- Lisä- ja ylityö
Haluatko tietää, miten työajanseurannalla voidaan parantaa yrityksen tehokkuutta ja vastata työaikalain asettamiin vaatimuksiin? Lue lisää maksuttomasta oppaastamme “Tehokkuuden parantaminen työajanseurannalla – Miten parannat yrityksesi tehokkuutta?”. Lähteenä artikkeliin on käytetty Työaikalakia.