Valloilla olevat kriisit ja konfliktit ovat muuttaneet pysyvästi tapaamme työskennellä ja vaikuttaneet myös niihin taitoihin, joita esihenkilöiltä ja yritysten johtotehtävissä työskenteleviltä vaaditaan. Erityisesti pandemia on kiihdyttänyt trendejä, jotka olisivat todennäköisesti muutoin saavuttaneet nykyisen kehityspisteensä vasta vuosien kuluttua. Eikä paluuta menneeseen enää ole.

Kun yhteiskunta joutuu ennenkokemattomien haasteiden eteen, tilanne voi tuntua yhtäaikaa pelottavalta, mutta myös mahdollisuudelta tehdä ja toteuttaa jotain uudenlaista. Erityisesti viimeisen kahden vuoden aikana organisaatiot ovat omaksuneet uusia käytäntöjä, ja yritykset ovat kehittäneet uusia ratkaisuja ja palveluja, joiden tuottaminen vastaavassa ajassa olisi aiemmin ollut mahdotonta. Samaan aikaan yhteiskuntien polarisoituminen on kiihtynyt huolestuttavaa vauhtia, mikä johtuu osittain pandemiasta ja korona-ajan vaikutusten epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta eri maiden, alojen ja perheiden välillä. Luotsatessaan organisaatioitaan eteenpäin johtajien on ymmärrettävä näiden todellisuuksien moninaisuus oman yhteisönsä sisällä. Pelkästään järkisyihin vetoamalla ei saada kaikkia mukaan kulkemaan samaan suuntaan.

1. Viestintätaidot ja empatia muutoksen mahdollistajina

Johdon viestintätaidot ovat avainasemassa, kun puhutaan yhteiseen menestykseen ohjaamisesta tai vastoinkäymisistä selviämisestä. Ja jotta viesti myös kuultaisiin oikein, tarvitaan empatiaa entistä enemmän. Tämä auttaa ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja mukauttamaan viestintätapaa kulloisenkin yleisön ja tilanteen mukaan. Lisäksi tarvitaan valmiutta oman tietämättömyyden myöntämiseen – ja rohkeutta tunnustaa oma haavoittuvuus epävarman tulevaisuuden edessä.

2. Psykologisen turvallisuuden ja resilienssin vaaliminen

Tutkimukset ovat osoittaneet, että psykologisen turvallisuuden ja organisaation resilienssin vaaliminen työpaikalla tekee tiimeistä mukautumiskykyisempiä sekä parantaa niiden tuloksia. Jokaisen ihmisen tulisi tuntea itsensä työyhteisössään hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Työn ja vapaa-ajan tasapainoa, yleistä työhyvinvointia sekä yhteisöllisyyden tunnetta edistävä työkulttuuri vahvistaa organisaatiota ja auttaa sitä kestämään haastavatkin ajat.

3. Hybridityön osallistavuushaasteen tunnistaminen

Tapamme suhtautua työhön on muuttunut pysyvästi. Erityisen tärkeää on ymmärtää eri paikoissa työskentelevien, erilaisia kulttuureja ja elämäntilanteita edustavien työntekijöiden välinen dynamiikka. Monilla yrityksillä oli maantieteellisesti hajautettuja tiimejä jo ennen pandemian alkamista, mutta lähes kaiken työn muuttuminen erilaisiin hybridimalleihin on vienyt ihmiset hyvin eriarvoiseen asemaan osallistumis- ja vuorovaikutusmahdollisuuksien osalta. Jatkossa on hallittava monipuolisempia fasilitointitaitoja ja korostettava yhdessä sovittujen työskentelyperiaatteiden tärkeyttä. Hybriditiimien tueksi on tarjottava sopivat työkalut ja tarpeeksi ohjausta niiden hyödyntämiseen, mutta samalla on muistettava, että tekniikka yksistään ei ratkaise osallistavuuteen liittyviä haasteita.

Poikkeukselliset ajat eivät ole kuitenkaan muuttaneet hyvän johtajuuden perusperiaatteita. Tarve mukautua nopeasti muuttuviin tilanteisiin on kuitenkin vaikuttanut kaikkiin organisaatioihin ja yhteiskuntiin, joista monet ovat tottuneet toimimaan vakaammassa tai ennustettavammassa ympäristössä. Taidot, joilla organisaatioita johdetaan muutoksessa, epävarman tulevaisuuden edessä, tulevat olemaan haluttuja ominaisuuksia myös jatkossa.

Maailmassa, jossa mustavalkoinen ajattelu valtaa alaa, tarvitaan lisää empatiaa, entistä laajempia näkökulmia ja vuoropuhelua. Meidän on ymmärrettävä, että uuden työympäristön vaatima muutosjohtaminen ja osallistavan yhteistyökulttuurin luominen vaativat uusia taitoja ja tietoisuutta, jotta kaikille voidaan luoda tasaveroiset toimintaedellytykset.