Vaativaa ohjelmistokehitystyötä tehdessä oman jaksamisen rajat saattavat ajoittain hämärtyä. Sen tietää Jarno Laine, konsultti ja Rakettitieteen perustajaviisikon jäsen, joka läpikävi uupumusjakson – kahdesti. Miten ja mihin pisteeseen asti konsultti voi johtaa omaa työhyvinvointiaan? Mitä hyvinvoinnin johtaminen edes tarkoittaa?

Vuonna 2021 Jarno Laine naputti koodia asiakkaalla, missä hänen teknisestä erityisosaamisestaan oltiin välillä liiankin riippuvaisia. Valitettavasti täydellisyydentavoittelu ruokki Jarnon vaativaa luonnetta, kun hän pyrki tapojensa mukaan toimittamaan priimapalvelua ja -laatua. Tulokset syntyivät oman jaksamisen kustannuksella. “Viikot venyivät pitkiksi, päivystin aamusta iltaan ja yhtäkkiä lomiakin alkoi jäädä käyttämättä. Väsytti ja turhautti, mutten huomannut vaikutuksia itse”, Jarno kertoo. 

Onneksi ex-kollega Iida oli tarkkana ja pysäytti Jarnon. “Hän ehti varata pyytämättä soittoajan ulkopuoliselle. Aiemmin kävin työterveydestä hakemassa pillereitä unettomuuteen, mutta ne olivat lähinnä laastareita avohaavaan”, Jarno kertoo. Juttelu johti siihen, että Jarno jäi ensimmäisen kerran uupumisen takia sairauslomalle. “Kokeilin ensimmäistä kertaa Auntien palvelua, jonka valikoimasta löytyi osuva ja hämmentävän toimiva stressinhallintapaketti.”

Syyt taustalla alkoivat avautua ja tilanne rauhoittui – hetkeksi. Vastakerätty voima on kuitenkin haurasta, joten samoja uupumuksen merkkejä pulppusi pinnalle taas puolentoista vuoden kuluttua. “Totesin, että haitallinen toimintasykli lienee syytä rikkoa”, hän kertoo. 

Onko se oman hyvinvoinnin johtamista, kun tunnistaa rajansa ja tietää kohdan, missä painaa jarrua ja laittaa henkiset hätävilkut päälle? 

“Enpä tiedä. Ensimmäisenä herää kysymys, miksi hyvinvointia pitäisi johtaa? Onko tämä vain uusi termi sille, että pohditaan asioita itsekseen? Ovatko vanhanaikaiset ‘organisointikyky’ ja ‘järjestelmällisyys’ huomaamattamme vain brändätty uusiksi?” Jarno tuumii.

Jaksaminen työelämässä ei ole enää aiheena niin tabu kuin muutama vuosi sitten, ja Raketin toimarikin on puhunut tunnejohtamisen puolesta. Jarnon mukaan erityisesti pandemian jälkeinen aika toi mukanaan hyvän muutoksen: “Nykyään on arkisempaa puhua avoimesti kurjistakin asioista. Itsekin uskaltauduin konsultoimaan ammattilaisia.”

Mistä Jarnon kaltainen kokenut IT-konsultti kuormittuu? Miten Raketissa toimitaan, jos kuormitus kasvaa liian suureksi taakaksi kantaa? 

Turhautumista ja tasapainottelua tekniikan ja luovuuden välillä

Jarno kertoo, että hänelle suurin kuormitus tai stressi syntyy teknisistä asiakastarpeista, joissa laatutaso on korkealla – erityisesti hänellä itsellään. Kun asiat osaa hyvin, voi olla vaikea tunnistaa, mikä riittää.

“Asiakastyössä meiltä kuuluukin odottaa paljon. Silti haluan tehdä kaiken vieläkin paremmin, nopeammin. Tietynlainen ylisuoriutumisen paine on tuttua”, Jarno pohtii. 

Toinen kuormitusta aiheuttava pulma on tasapainottelu teknisen tekemisen ja luovuuden välillä. Kimurantimpi koodi ja ongelmanratkaisu toki vaativat luovaa ajattelua, mutta ajoittain tasapainottelu näiden välillä keikahtaa liiaksi tekniselle puolelle. “Silloin kaipaan vastapainoksi jotain käsin kosketeltavaa tekemistä, kuten talon rakentamista tai veneen nikkarointia. Jos en saa aikaan mitään näkyvää, kuormitun ja turhaudun”, Jarno kertoo. 

“Turhautuminen johtaa siihen, että alkaa pohtia merkityksellisyyttä. Onko tekemisilläni merkitystä, jos se ei hyödytä lopulta ketään?

Turhautumista päädymme Jarnon kanssa pohtimaan tarkemmin. 

“Olen miettinyt, onko konsulttien työssä uupumukselle tai kuormitukselle oikea sana oikeastaan ‘turhautuminen’. Konsulttina saattaa turhautua esimerkiksi toimimattomiin prosesseihin, tekniseen velkaan, korkeisiin odotuksiin tai siihen, ettei saa mitään aikaiseksi. Turhautuminen johtaa siihen, että alkaa pohtia merkityksellisyyttä. Onko tekemisilläni merkitystä, jos se ei hyödytä lopulta ketään?” Jarno miettii.

Emoaluksessa erilaista tukea erilaisille ihmisille 

Jarnon mukaan tärkein asia, jossa työnantaja voi tukea tekijöitään parhaiten, on hyväksyä kaikkien olevan erilaisia. Mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.

Siksi emoaluksen porukka taklaa parhaansa mukaan konsulttien tieltä kuormitusta lisääviä tekijöitä, eikä yritä tunkea kaikkia samaan muottiin. Konsultti saa esimerkiksi mahdollisuuden vaikuttaa, millaisiin toimeksiantoihin hän lähtee mukaan. Jokaiselle on myös nimetty talkkari, jota pääsee tapaamaan säännöllisesti.  

Talkkaritoiminta on tärkein väylä Jarnon kaltaisten konsulttien hyvinvoinnin seuraamiseen. Talkkari on jokaiselle rakettitieteilijälle nimetty työkaveri, joka on ikään kuin esihenkilönä. “Istumme kaikki hajallaan eri asiakkailla emmekä tapaa toisiamme säännöllisesti. Talkkareiden tärkein tehtävä on kysyä, ‘miten menee’ ja kuunnella herkällä korvalla”, Jarno kertoo. Hän toimii itse talkkarina muutamalle rakettitieteilijälle. 

Uupumisen merkkejä on vaikea tunnistaa, mutta tietyistä viitteistä tai toiminnan muutoksista voi päätellä, että asiaan täytyy puuttua. “Yksi uupumisen indikaattori on esimerkiksi konsultin tehtyjen tuntien määrä – nousu tai radikaali lasku. Toinen on henkilön sulkeutuminen. Tämä ei enää puhu, vaan pitää asiat sisällään”, hän sanoo. “Itse alan väsymyksen takia tiuskia, ja langat alkavat putoilla. Jos tehtävälistalla on yli yksi asia, sen purkaminen tuntuu täysin mahdottomalta. Tulevaisuushorisontti ikään kuin muuttuu sumuisen absurdiksi.”

Hyvä juttu on kuitenkin se, että rakettitieteilijät ovat keskimäärin kokeneempia ohjelmistokehittäjiä, joilla on paljon työelämän kilsoja on takana. Senioriteetti vaikuttaa työhyvinvointiin usein positiivisesti. “Väitän, että keskimäärin meidän porukalla on aika terve suhtautuminen työhön. Kun on ollut pidempään työelämässä, on ehtinyt nähdä yhtä jos toista. Elämässä on muitakin elementtejä arjen rinnalla. Työ on harvoin ykkösprioriteetti”, Jarno sanoo.

Pitäisikö tapahtua vielä jotain muuta, jotta konsulttien uupumisilta vältytään, Jarno?

“Mielestäni on hyvä tuoda ihmiset lähemmäksi toisiaan. Lisätä yhteyden tunnetta siitä, että teemme samankaltaisia asioita ja ymmärrämme toistemme pulmia. Meillä on paljon samanhenkisiä ihmisiä, jotka viihtyvät keskenään”, hän pohtii. 

Yritystä tuoda porukkaa yhteen on ollut. Kollegojen kesken on menty perinteisten company dinnerien lisäksi suklaakurssille, viinifestareille tai Lintsille. “Vastapainoa tekniselle työlle. Tekemistä, jossa aivot saavat levätä ja …argh, defragmentoituvat”, Jarno sanoo. 

Parasta mitä voit tehdä itsellesi: tunne itsesi 

Jarnon tarinan hopeareunus on se, että lopulta uupumusjaksot opettivat häntä tuntemaan itseänsä entistä paremmin ja tunnistamaan, missä omat jaksamisen rajat menevät. Se on hänen mukaansa nykypäivän työelämässä tärkein hyvinvoinnin horjumista ennaltaehkäisevä tekijä.

“Jos ei tunne itseään, uupumisen merkkejä on valtavan vaikea tunnistaa”, Jarno toteaa. Jarno sanoo sulkevansa itsensä ulos kaikelta, mikä tuntuu vaikealta ja kuormittavalta. “Seuraavaksi suljen ulos myös kaikki muut, enkä kerro, miltä tuntuu tai missä tarvitsisin apua”, hän kertoo. 

Mitä haluaisit sanoa entiselle itsellesi, joka oli lähtötilanteessa vuosia sitten? 

“Etsi joku, jolle kertoa asiasta. Sellainen, joka ymmärtää ja on ehkä käynyt itse läpi saman. Helpommin sanottu kuin tehty, koska minun ensimmäisen uupusjaksoni aikana lähipiirissäni ei tällaista henkilöä ollut”, Jarno sanoo.

Siksi hän nostaa esiin, että on ollut hienoa, kun rakettitieteilijöille on järjestetty koulutuksia esimerkiksi kommunikaatiotaitoihin liittyen. “Opettelimme, miten puhua itsestään kauniisti. Esimerkkinä, miten myyt itseäsi asiakkaalle. Yksi vaikeimpia asioita meille peräpohjolaisille on itsensä kehuminen.” 

Myös omien rajojen tiedostaminen ja niistä kiinni pitäminen edistävät hyvinvointia. Jarno antaa vinkiksi yksinkertaisen mittarin, jolla jaksamistasoa voi arvioida: “Kun lyöt koneen kiinni, pystytkö lopettamaan töiden ajattelemisen ja suuntaamaan mietteesi johonkin aivan muuhun?”

Palataan siis alkuun: voiko työhyvinvointia johtaa, Jarno? 

“Omituisin kuulemani vinkki on koeta asennoitua vastoinkäymiseen jotenkin positiivisesti. Eli hymyile vain aamulla, vaikka tekisi mieli hypätä katolta.” Jarno tuomitsee neuvon nopeimmaksi reitiksi alanvaihtoon ja vertaa henkistä kapasiteettia hybridiauton akkuun: “Jos viisari näyttää 100 %, kestää paremmin tehottomuutta, ilkeitä ihmisiä ja puhdasta hölmöilyä. Tankin lähestyessä nollaa ihminen tiuskii herkästi ja tehtävälistat tuntuvat musertavilta. Optimaalisinta olisi pitäytyä jossain keskivaiheilla.” Kaikilla lienee omat konstinsa, miten nollista noustaan. Jarnolla palautumiskonstit vaihtelevat mansikanviljelystä viiniharjoituksiin ja elokuvantekoon.

Hän kertoo usein palaavansa elämän tarkoituksen pohtimiseen. Voisiko ajatella, että syvemmällä tasolla hyvinvoinnissa on oikeastaan kyse merkityksellisyyden löytymisestä? 

“Merkityksellisyys on muiden tekemistä iloiseksi ja onnelliseksi. Koodikin voi saada jonkun onnelliseksi, kunhan ei sen kustannuksella, että koodaaja itse on raivoissaan. Elämässä pitää olla palauttavia asioita, joista nauttii”, Jarno kiteyttää. 

Kiinnostaako Rakettitiede työpaikkana? Tutki seuraavaksi, millaisia hommia meillä on tarjota. 

Lue myös:

Rakettitieteen arvot – no bullshit ja viisi muuta teesiä

Tunnejohtaminen taklaa stressiä

“Tarkka kun tarvitaan” – nyt selvitetään ison kihon taustat