Maailma muuttuu ja niin devaajankin täytyy – mutta miten osaamisen kehittäminen onnistuu konsultointibisneksessä?

Arttu Ylärakkola, ohjelmistokehittäjä ja yksi Raketin perustajista, kertoo, miten seniorikehittäjän kasvutarpeisiin on vastattu ja missä olisi vielä petrattavaa.

“Rehellisesti sanottuna aihe on vaikea, eikä meillä ole tähän täydellistä ratkaisua”, toteaa Arttu heti virtuaalisessa kättelyssä. 

“Mietimme koko ajan parhaita vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että oppimisesta oikeasti välitetään ja ymmärretään, miten tärkeää se on työn mielekkyydelle ja kehittäjän markkina-arvolle”, hän täydentää. 

Raketin kaltaisessa konsultointibisneksessä osaamisen kehittämisessä on mukana monta kokkia hämmentämässä yhtä keittoa. Kehittäjällä on omat ammatilliset mielenkiinnon kohteensa ja asiakkaalla ratkaistavat haasteensa. Kaikki tämä tapahtuu ohjelmiston kontekstissa, jossa vain muutos on vakio ja teknologisen ympäristön kehitys on huimaa. 

Nyt kuukivet pois moottorista: miten tätä mutkikasta aihetta Raketissa lähestytään? Mitä mahdollisuuksia seniorikehittäjällä on vahvistaa osaamistaan konsulttibisneksessä? 

Ei kynttilää vakan alle

Artulla on takana on parinkymmenen vuoden ura ohjelmistoalalta, joten häntä voisi kutsua vaikkapa kokemusasiantuntijaksi, kun aiheena on seniorikehittäjän – ja nimenomaan konsultin –  osaamisen kehittäminen.

“Rakettitieteilijät haluavat itse kehittyä eikä silloin uuden opiskelu ole mitään pakkopullaa. Osaamisen pitäminen ajan tasalla pitää myös markkina-arvon ajan tasalla. Konsulttina osaamista voi kehittää myös asiakasta tai toimeksiantoa vaihtamalla”, hän sanoo. 

Artun mukaan rakettitieteilijöillä on sisäsyntyinen halu paitsi oppia uutta myös jeesata kollegaa kiperien pulmien pureskelussa.

Seniorikehittäjät kyllä tietävät, miten ja miksi he haluavat kehittää osaamistaan. “Meidän tehtävämme työnantajana on auttaa siinä maksimaalisesti ja tarjota työkaluja konkreettiseen toteutukseen”, Arttu sanoo. 

Raketin lähestymistapa osaamisen kehittämiseen on yhteisöllisyys ja käytännönläheisyys. 

Raketin myynti kerää tietoa asiakkaiden tarpeista ja selvittää, mitä osaamista missäkin tarvitaan.

“Päivitämme avointa taulukkoa siitä, mitä kukin haluaa oppia. Jos listalta bongaa muitakin aiheesta kiinnostuneita, on helppo liputtaa firman sisällä ja järjestää yhteistä tekemistä, jossa asiaa voidaan kiinnostuneiden kesken käydä yhdessä läpi”, Arttu kertoo. 

Firma myös maksaa koulutuskulut tarpeen tulleen. 

Oppimista tehdään näkyväksi myös sisäisillä Slack-kannuilla, joissa kannustetaan jakamaan omia kiperiä pulmia kaikkien pureskeltavaksi.

“Talo on täynnä seniorikehittäjiä, joten tietomäärä on älytön. Kun ongelmia pui yhdessä julkisesti, saa usein parempia ratkaisuja ja oppimisprosessi on näkyvämpi. Rakettitieteilijöillä on hyvin sisäsyntyinen halu auttaa ja vastata kollegan kysymyksiin”, Arttu tuumii. 

Lisäksi viikottaisessa yhteisessä rennossa ja vapaaehtoisessa online-get-togetherissa kannustetaan jakamaan omaa osaamistaan.

“Teemme pienillä asioilla parhaamme, jotta meillä olisi mahdollisimman vapaa kysymisen ja oppimisen kulttuuri”, Arttu pohtii.  

Seniorikin haluaa oppia uutta – ja ohjelmistoalan tulevaisuus vaatii sitä

Jostain syystä alalle on pesiytynyt käsitys, että kun seniorikehittäjä saavuttaa tietyn osaamispisteen urallaan, seuraava steppi on jonkin sortin managerirooliin siirtyminen. Tämä polku ei houkuttele kaikkia. Jos veri vetää koodin pariin, ei uralla etenemisen ainoa vaihtoehto ole koodaamisen lopettaminen ja siirtyminen powerpoint-palaveri-pullakerhoon.

“Moni on hakeutunut meille juuri sen takia, että arvostamme oikeasti teknistä osaamista ja siihen saa rauhassa paneutua ilman painetta keskijohtoon siirtymisestä. Raketin perustajista jokainen on koodannut työkseen, joten arvostus on aitoa eikä jää juhlapuheiden tasolle.

Vaikein kysymys onkin, miten tasapainotella devaajan omien toiveiden sekä tarjolla olevien kaupallisesti järkevien asiakkuuksien välillä”, Arttu miettii. 

Käsitys “pakollisesta” pomorooliin siirtymisestä on kuitenkin säröillyt viimeisen kymmenen vuoden aikana: “Tekniikka on jatkuvasti jokaisen kaduntallaajan iholla, joten ei-devaajakin käsittää, miten paljon tekniikkaa vaaditaan, että maailma toimii toivotulla tavalla”, Arttu sanoo. 

Osaamista voi kehittää myös penkinlämmittäjänä

Odottaessaan uuden toimeksiannon alkamista Antony Riley, rakettitieteilijä #49, halusi pitää kiinni hyvästä tekemisen meiningistä. Hän käytti penkkiajan hyödykseen uuden opiskelussa: “Päätin opiskella REST/WebSocket-palvelimen koodaamista Golangilla sekä yksinkertaisen tekoälyn kehittämistä JavaScriptillä.”

Antony päätti hyödyntää penkkiajan uuden teknologian opiskeluun.

Antonyn mukaan ongelmana penkkiopiskelussa oli konkretian puute: “Olen hyvin tehtäväorientoitunut oppija, joten epärealistisilta tuntuvat harjoitustehtävät ilman selkeitä määräaikoja tai tavoitteita tuntuivat ajoittain haastavalta.”

Lopulta kävi niin, että Golangin opiskelu ei palvellut Antonya seuraavissa hommissa, mutta JavaScriptin pyörittelystä oli hyötyä. “Tärkeintä oli, että tuona aikana oli koodiin liittyvää tekemistä tarjolla, jottei oma osaamisen taso ruostu”, hän tiivistää. 

Teoriasta tositoimiin

Kuvitellaan tilanne: Antonyn kaltainen seniorikonsultti on opiskellut itsenäisesti uuden teknologian – nytkin rakettitieteilijöiden ykköskiinnostuksen kohteen – Go-ohjelmointikielen ja haluaisi laittaa teoriassa opitut taidot käyttöön oikeassa asiakaskeississä. 

Onko Raketilla tarjota mahdollisuuksia tähän?

“Riippuu täysin tilanteesta ja asiakkaasta. Kyllähän todellisuus on se, että totaalisia täysosumia tulee eteen harvemmin”, Arttu sanoo. 

Asiakkailla on usein jo olemassaoleviin teknologioihin ja domaineihin liittyviä tarpeita, jotka täytyy ratkaista mahdollisimman pian. Tämä ei tarkoita, että osaamista kehittäviä toimeksiantoja ei olisi ollenkaan – ihanneskenaarioita tapahtuu Raketissa tälläkin hetkellä. 

“Nämä ovat pidempiaikaisia toimeksiantoja, joissa asiakas on voinut luottaa rakettitieteilijän osaamiseen ja omaksumiskykyyn niin paljon, että hänelle on voitu antaa uusia hommia tehtäväksi teknologialla, joka ei ole vielä tuttua. Konkreettisen tekemisen kautta teknologiaosaaminen on sitten kasvanut”, Arttu kertoo. 

Artun mukaan uuden teknisen osaamisen opettelu erillisillä kursseilla on sama kuin suorittaisi karatea kirjekurssina. “Oikea osaaminen punnitaan ja kertyy siinä vaiheessa, kun ollaan asiakkaalla ja vaatimukset määrittelee asiakas eikä oppimateriaali”, hän summaa. 

Haasteena klassikot: raha, aika ja energia

Osaamisen kehittämistä haastaa myös ajan ja energian varaaminen oppimiselle. Valtaosa tieteilijöistä pääsee kehittämään ammatillista osaamistaan asiakkuuksissaan. Allokaatio mahdollistaa laskutettavan työn jouston, jos haluaa opiskella jotakin, jota asiakkaan ajalla ei voi tehdä. 

“Konsultti saa itse päättää, miten omaa osaamistaan haluaa kehittää ja kuinka paljon siihen käyttää aikaa”, Arttu selittää. Uuden oppiminen on siis pois asiakaslaskutuksesta. “Kun on kyse Raketin palkkamallista, raha ohjaa opiskelua. Vaatii luonteen lujuutta laskea, paljonko osaamisen kehittäminen maksaa sekä rahassa että käytetyssä ajassa.”

Palkkamallin tarkoitus on maksaa reilusti mutta myös tarjota iso autonomia ajankäytön pitämiseen työntekijän omissa hyppysissä.

Firmoissa, joissa koulutuksista saa palkkaa, liksa on tyypillisesti pienempi kuin Raketti-mallilla, vaikka joskus koulutuksiin osallistuisikin ja menettäisi laskutuksen. Hetkellinen pieni menetys on psykologisesti joillekin suurempi juttu kuin selvästi huonompi palkka. 

Ratkaisuja ja sympatiaa

Aihe ei siis ole yksinkertainen tai heti huomenna ratkaistu, mutta mahdollisuuksia siihen mietitään aktiivisesti. 

Millaista tukea sinä lupaat tarjota seniorikehittäjälle, Arttu? 

“Sen lisäksi, että mietin konkreettisia ratkaisuja, on minun roolini on tarjota henkistä läsnäoloa opiskelun tueksi. Sen merkitys on äärimmäisen tärkeä. Kyselen, miten sujuu ja kannustan opiskeluun – potkin lempeästi persuksille, jos joku sitä pyytää”, hän hymyilee. 

Kiinnostaako ura rakettitieteilijänä? Lue lisää täältä!