Mieli on ohjelmisto, jonka bugaamista ei korjata koodia muuttamalla. Siksi se onkin haastavin olemassa oleva ohjelmisto – ja samalla tärkein.

Tehdään ihan alkuun selväksi, ettei tämän tekstin, saati kampanjan, tarkoitus ole maalailla synkkiä uhkakuvia alamme ylle eikä surkutella, miten huonosti työssä jaksamiseen kiinnitetään huomiota. Ei, vaikka IT-alalla mielenterveysongelmat ovat yleisin sairauspoissaolojen syy.

Haluamme ennen kaikkea antaa huomiota sille, miten hyvinvoivat työntekijät ovat elintärkeitä yrityksille. Miksi jokaisen oma bugaamaton Mieli on tärkeämpi kuin yksikään koodinpätkä? Miten saamme valjastettua koko IT-alan käyttöön yhteisen toimivan ohjelmistokielen, Mielen?

Miten bugaava Mieli oirehtii?

Ihan tavallinen rutiininomainen työtehtävä. Ei onnistu, ei millään. Jokin ongelma siinä on, mutta kun ei jaksa selvittää, mikäköhän se olisi. Siirtyminen toiseen, huomattavasti prioriteettilistalla alempana olevaan tehtävään. No, se meni sentään jotenkin maaliin.

Mitäköhän seuraavaksi? Jos sitä jonkin toisen helpon nakin selvittelisi alta pois, niin onpahan tehnyt ainakin jotain. Sama se kai on, mitä tekee, kunhan tekee.

Päivän päätteeksi ei tarvitse antaa taputuksia itselle selkään. Lähinnä sitä miettii, miten selviää loppuviikosta. Nukkumaan mennessä päällimmäisenä pyörii ajatus siitä, että sinne se ratkaisematon rutiinitehtävä jäi odottamaan aamuun. Ihan sama.

Yllä oleva on kärjistetty esimerkki siitä, miten ongelmat työssä jaksamisen kanssa saattavat näkyä. Tavallisten työtehtävien kanssa painimista, priorisointiongelmia, kyynisyyttä ja heikkoa palautumista.

Suomalainen sisu – joskus enemmän uhka kuin mahdollisuus

Mielenterveysongelmat ovat edelleen sanana sellainen mörkö, joka saattaa särähtää korvaan. Niistä puhuminen on jo ihan lukujenkin valossa työelämässä edelleen aivan liian hävetty asia. Lieneekö kyseessä perisuomalainen ”mitä ne musta ajattelee?” -ajattelutapa vai mikä, mutta saikkulappu on sata kertaa helpompi hakea kuumeen kuin työssä jaksamisen vuoksi.

Mielenterveyden keskusliiton vuonna 2019 teettämän kyselybarometrin tulokset soittelevat karuja sointuja:

• 60 % suomalaisista ajattelee, että mielenterveyden ongelma voi johtaa aseman, arvostuksen tai jopa työpaikan menettämiseen.
• 51 % suomalaisista ei kertoisi mielenterveyden ongelmastaan työkaverilleen.
• 37 % suomalaisista ei kertoisi mielenterveyden ongelmastaan esihenkilölleen.
• 33 % mielenterveyden ongelmia kokeneista kertoo hävenneensä hoitoon hakeutumista.

Jos yli joka kolmas suomalainen ei kehtaisi sanoa pomolleen, että hei, nyt muuten kituutellaan niillä aivan kapasiteetin pienimmillä prosenteilla, miten moni veteleekään hiljaa viimeisillä voimillaan vaikka väkisin?

Häpeä johtaa siihen, että hoitoon hakeudutaan liian myöhään ja ongelmat ovat ehtineet syventyä.

”Usein tilanne on jo sellainen, että burnout kolkuttelee ovella ja ihminen jää siitä suoraan sairauslomalle. Harva menee työterveyteen ennaltaehkäisevästi”, Mielenterveyden keskusliiton vaikuttamisviestinnän asiantuntija Henna-Riikka Myrskylä sanoo.

Koodilla AVOINKESKUSTELUKULTTUURI saat terveemmät työntekijät

Nyt kun on saatu kaikille ikävä fiilis, on hyvä pureutua ratkaisuihin.

Emme lähde ohjeistamaan, että tehkää näin ja niin ja noin, niin työpaikallanne on koko ajan siestafiilis ja devaajat puskevat maagista koodia eetteriin iloisesti vihellellen.

Sen sijaan kannustamme kaikkia avoimeen keskustelevaan työkulttuuriin, joka lähtee yleensä hierarkian yläpäästä. Jos esihenkilöt eivät puhu mielenterveyteen liittyvistä asioista avoimesti ja tarjoa aikaansa kuuntelulle, voi aikaisemmin mainittu häpeä jatkaa kasvamistaan johtaen lopulta yksinkertaisesti loppuun palamiseen.

”Mielestäni työnantajien tehtävä on murtaa jää jollain tavalla ennen kuin ongelmia ehtii syntyä. Kun työnantaja on ottanut asian esiin jollain tavalla, on hänelle paljon helpompi tulla puhumaan. Ja voi puhua työssä jaksamisesta, eikä mielenterveysongelmista, jolla voi olla negatiivinen klangi”, Myrskylä ohjeistaa.

Konsulttiduunissa mieli voi pysyä helpommin virkeämpänä kuin 14 vuotta tuotetalossa samaa veiviä veivanneella kehittäjällä: työt ja domainit vaihtelevat, uuden oppimisen kautta saa näkemyksellisyyttä ja osaamista eli pääomaa pankkiin. Mutta ei konsulttikaan ole kone. Esimerkiksi Rakettitieteellä puhutaan – jos ei nyt päivittäin niin usein – ihmisten jaksamisesta ja tuetaan konsulttien hyvinvointia yhdessä asiakkaiden kanssa. Yksi Raketin varhaisen puuttumisen keinoista on pilotointivaiheessa oleva Auntie-palvelu ja pohdinta siitä, miten työsuhdeterapian saisi toimimaan parhaiten.  

Puhu välillä pa****

Ei pidä unohtaa vanhan kunnon niiden näiden -jauhannan merkitystä. 

Etenkin etätyöaikana palaverien epävirallinen osuus on jäänyt kokonaan pois. On vain fakta, että duunin ohessa tulee olla myös taukoja, jolloin voi keskustella koiranpennuista, futiksesta tai politiikkakentän uusimmista topeista ja flopeista. Jos päivän aikana vain sama aivoalue tekee koko ajan työtä, se vaikuttaa suoraan palautumiseen ja härdelli on valmis.

”Joissain firmoissa tunnin palavereista on siirrytty 50 minuutin palaverinormeihin. Silloin jää kymmenen minuuttia aikaa muulle jutustelulle tai mahdolliseen seuraavaan palaveriin valmistautumiseen. Suoraan kokouksesta toiseen siirtyminen on yhtä helvettiä.”

Mitä seuraavaksi?

Äläkä luulekaan, että tämä oli tässä! Ei tällä vielä kuuhun mennä, mutta lähtölaukaus on ammuttu. Ylläolevan pintaraapaisun jälkeen vinkkejä, kokemuksia ja knoppeja niin työssä jaksamisesta kuin teknisemmästä puolesta löydät lisää kampanjasivustoltamme tai selaamalla seuraaviin blogeihin. Ääneen pääsevät omat asiantuntijamme, asiakkaitamme sekä Mielenterveyden keskusliiton asiantuntija.

Mielekkäitä lukuhetkiä!

Rakettitiede juhlii tänä vuonna 10-vuotissynttäreitään katseet tiukasti horisontissa. Jotta tulevat vuosikymmenetkin tuottavat asiakkaillemme tehokasta työntövoimaa vaativaan ohjelmistokehitykseen, halusimme yhdessä Mielenterveyden keskusliiton kanssa pohtia, mitä voisimme tehdä alalla paremmin. Päätimme aloittaa lähtölaskennan kohti mielenterveysmyönteisempää huomista ja lähdimme matkalle etsimään keinoja organisaatiokulttuurien ja työntekijöiden jaksamisen kehittämiseen.*