Edvardin urapolku on rakentunut on satelliittiteknologiasta, roboteista ja monista mielenkiintoisista asiakkaista. Eteenpäin häntä on vienyt intohimo ratkoa vaikeampiakin haasteita ja vimma opiskella uutta – jopa suihkussa. Rakettitieteelle hän päätyi kuinkas muutenkaan kuin rakettien johdattamana. 

Ohjelmistokehittäjänä Edvard Majakari – kamujen kesken Ed ja resurssien kesken rakettitieteilijä #20 – tekee töitä tyypillisten konsulttihankkeiden parissa: enimmäkseen B2B-sovelluksia ja asiakkaiden sisäisiä työkaluja vaihteleviin tarpeisiin.

Ed sanoo viihtyvänsä konsulttina, koska duuni on vaihtelevaa: “Minulla täytyy olla uusia haasteita ratkottavana tai muuten tylsistyn.”

Miten tämä Tampereen lahja konsulttimaailmalle, koodauksesta, matematiikasta ja avaruuden kiemuroista syttyvä lämminhenkinen kehittäjä, oikein on päätynyt Rakettiin – ja miksi hän kerran lähdettyään kaivoi kuupukunsa komerosta ja asteli takaisin emoalukseen?

Rakkaus tietokoneisiin ja ohjelmistoihin syttyi nuorena 

Hypätään DeLoreanin rattiin ja ajellaan tovi taaksepäin: miten Ed päätyi ohjelmistojen pariin? 

Syvä kiinnostus tietokoneita ja softakehitystä kohtaan nytkähti liikkeelle rakkaudesta matikkaan. Ed rakensi jo murrosiässä yksinkertaisia lukuteoriaan ja todennäköisyyslaskentaan liittyviä ohjelmia ensimmäisellä omilla tienesteillä ostamallaan ohjelmoitavalla laskimella. 

“Rakastan sitä, että ohjelmistokehityksessä on paljon samoja piirteitä kuin matematiikassa. Matematiikka on eksaktia, eikä ratkaisun löydyttyä ole epäselvyyksiä siitä, täyttääkö se tietyt täsmälliset kriteerit vai ei. Sama juttu ohjelmistojen kanssa. Lisäksi ohjelmistokehitys on luovaa, koska on olemassa ääretön määrä tapoja ratkaista yksinkertainenkin ongelma”, Ed pohtii. 

Nuoruuden kipinästä rakentui opintopolku aluksi automaatiotekniikan ja sittemmin tietotekniikan parissa.

“Ahmin tietotekniikkaan liittyviä kirjoja. Sitä mielenkiintoa kuvaa parhaiten ehkä se, että luin kirjoja jopa suihkussa, kun aihe vei niin mennessään. Kirjat kyllä ottivat vahinkoa”, Ed nauraa. 

Varsinainen ura softakehittäjänä alkoi opintojen aikana, ja yksi mieleenpainuvimmista projekteista liittyi silloin robotteihin. “Ratkaistavat ongelmat olivat hyvin yksinkertaisia, mutta ne herättivät haaveen, että pääsisipä tuollaisiin hommiin tulevaisuudessa. Lisäksi olin hirveän kiinnostunut kaikesta avaruuteen liittyvästä silloin – ja olen edelleen”, Ed kertoo. 

Rakettitiede tuli kuvioihin, kun Ed opetti iltapäiväkerhossa parille lahjakkaalle yläasteikäiselle Kerbal Space Program -pelin avulla avaruuteen liittyvää ohjelmointia. “Se on erinomainen peli, joka opettaa paljon avaruuslennoista, varsinkin orbitaalimekaniikasta sekä siitä, millaisia ongelmia avaruuslennoissa joudutaan ratkomaan. Peliä pystyi sopivalla lisäosalla jopa ohjelmoimaan.”

“Tästä inspiroituneena kirjoitin kerran päähänpistosta selaimeen ‘rakettitiede Suomessa’, vaikka tiesin, ettei pätevyyksiä mihinkään sellaiseen ole eikä rakettitiedettä Suomessa voi työkseen tehdä”, Ed kertoo. 

Mutta, kuinkas kävikään: emoalus odottelikin Ediä jo saapuvaksi.

Rakettiin ja konsultoinnin pariin onnellisen sattuman kautta  

Päädyttyään Raketin nettisivuille Ed lähetti hakemuksen lähes siltä istumalta. “Aitous, välittömyys ja täysi pönöttämättömyyden tunne välittyi heti. Tuli sellanen fiilis, että nämä ihmiset ovat kivoja eivätkä esitä mitään”, hän muistelee. 

“Aitous, välittömyys ja täysi pönöttämättömyyden tunne välittyi heti. Tuli sellanen fiilis, että nämä ihmiset ovat kivoja eivätkä esitä mitään.”

Ennen kuin Ed ehti orbitaalimekaniikkaa sanoa, hän oli jo juttelemassa Juhan ja Artun kanssa rakettitieteilijän hommista: “Ensimmäiset mielikuvat pitivät paikkansa, ja tuli kotoisa olo.” Löimme siis kättä päälle, ja Edistä tuli osa Rakettitiedettä vuonna 2017. 

Ed näkee rakettitieteilijyyden yksityisyrittäjän ja palkollisen välimuotona: “Firma tarjoaa halutut työvälineet, hankkii asiakkaat ja huolehtii työntekijöiden hyvinvoinnista. Silti on vapaat kädet toimia: sopivasti vastuuta ja vapautta sekä varsin reilu palkka. Byrokratiakin on lähellä nollaa.”

“Alkuun tein pari hyvin mielenkiintoista projektia. Toisessa pääsin kehittämään tilanhallinta- ja ajanvarausjärjestelmää ja toisessa automatisoimaan televerkkojen optimointia”, Ed kertoo.

Hänen päivittäinen työnsä oli hyvin itsenäistä, tavanomaista ohjelmistokehitystä. “Sellaista tavallista kehittäjän arkea.” 

Edin silmissä Raketti kuitenkin erottui nopeasti edukseen. 

“Täällä fiilis on jonkinlaisen yksityisyrittäjän ja palkollisen välillä. Firma tarjoaa halutut työvälineet, hankkii asiakkaat ja huolehtii muutenkin työntekijöiden hyvinvoinnista. Silti on vapaat kädet toimia: sopivasti vastuuta ja vapautta sekä varsin reilu palkka. Byrokratiakin on lähellä nollaa”, hän tuumii tyytyväisenä.

Satelliittiteknologia sai sydämen sykkimään – veri veti lopulta takaisin Rakettiin

Pari vuotta hurahti emoaluksessa, kunnes kohtalo kilautti vuonna 2019. Vanha kollega ja hyvä ystävä kysyi, kiinnostaisiko Ediä tulla töihin satelliittiteknologian pariin.

“Satelliittit ovat tavallaan kuin robotteja, joten siinä yhdistyi kaksi syvää kiinnostuksenkohdettani: robotiikka ja avaruus. En tiennyt, miten päin olisin ja mietinkin, voiko tämä olla totta”, Ed muistelee ja jatkaa: “Raketissa ymmärrettiin paremmin kuin hyvin, että tämä on kortti, jota ei kannata jättää katsomatta. Sain jo silloin tietää, että olen aina tervetullut takaisin.”

“Raketissa ymmärrettiin paremmin kuin hyvin, että tämä on kortti, jota ei kannata jättää katsomatta.”

Työ satelliittiteknologian parissa oli Edin mukaan mahtavaa, mielekästä ja jopa merkityksellistä. 

Satelliittien avulla kun voidaan havaita asioita, joita emme muuten näkisi ollenkaan. “Niitä voidaan käyttää esimerkiksi luonnonkatastrofien seuraamiseen – tai jopa ennnustamiseen – mittaamalla vaikkapa jää- tai vesimassojen etenemistä. Kehitin ohjelmistoja ja työkaluja, joita muut käyttivät satelliittilaivaston hallinnassa. Se oli hirveän mielenkiintoista hommaa siinä kohtaa uraa”, Ed kertoo. 

Reilu pari vuotta satelliittiteknologiaa kuitenkin riitti Edille: “Oli jäänyt niin hyvä fiilis vuosista Raketissa, että päätin lopulta ottaa itse yhteyttä, kun halusin palata takaisin konsulttimaailmaan.”

Konsulttina kuin kotonaan – vaihtuvat työt pitävät mielen luovana ja kiinnostuksen korkealla 

Ed nakkasi kuupuvun takaisin päälleen vuonna 2021 ja taputtelee itseään olkapäälle valinnastaan. Konsulttihommat sopivat hänelle: mielenkiintoiset ja vaihtuvat ongelmat erilaisten asiakkaiden sekä mukavien kollegoiden kanssa pitävät mielen virkeänä.

Mitä Ed on oppinut urastaan?

“Monet erilaiset työt ovat opettaneet tietynlaista nöyryyttä, joka tulee ajan kanssa. Olen tajunnut, että paras tapa ratkaista ongelmat on heittää oma ego sivuun ja jutella yhdessä asiakkaan kanssa, miten asioita lähdetään ratkomaan. Jotkut vuosikymmeniä samoja hommia tehneet saattavat rehvastellen ajatella, että näytetäänpäs nyt asiakkaalle, miten näitä hommia oikein tehdään. Sellainen ajattelumalli ei ole hedelmällinen uuden oppimiselle. Se on myös jotain, mitä Raketilla vierastetaan syvästi”, hän miettii. 

Urallaan Ediä ovat kuljettaneet eteenpäin kiinnostus maailman kiemuroihin ja erilaisten ongelmien ratkaisuun. Konsulttina hän voi syventää osaamistaan vaihtuvien asiakkuuksien parissa.

“Täällä ohjelmistokehittäjän on hyvä olla”, Ed tiivistää.

Haluatko kunnon pähkinöitä, hyvän palkan ja bonuksena Edin duunikaveriksi? Lue lisää täältä!

Lue myös:

Lauri lähti Raketista ja ryhtyi yrittäjäksi – ei suosittele kaikille

Paluumuuttajat – 1/2: mikäs siellä vihertää?

Paluumuuttajat – 2/2: takaisin Rakettiin