Kirjoittaja: Kari Karen, Software Engineer

Elämme järjestelmien aikakautta, jossa systeemien monimutkaisuus kasvaa ja ongelmat muuttuvat yhä enemmän ja enemmän koko järjestelmään vaikuttaviksi. Monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvitsemme enemmän kuin pelkästään suoraviivaisen ajattelun työkaluja. Tarvitsemme kykyä ajatella laajemmin, ymmärtää asioiden välisiä suhteita ja nähdä tuo kuuluisa suurempi kuva. Suoraviivainen ajattelu on hyvä lähtökohta, mutta se ei aina riitä. Systeemiajattelu tuo mukanaan uudenlaisen tavan tarkastella ongelmia ja ratkaisuja.

Systeemiajattelu ei ole vain taito, jonka opit – se on käytäntöjä ja näkökulmia. Mielestäni sitä voidaan kutsua jopa elämäntavaksi. Sitä ei voi täysin ymmärtää pelkästään lukemalla, aivan kuten et voi oppia pelaamaan golfia vain lukemalla siitä. Se täytyy kokea ja sitä täytyy harjoitella. Systeemiajattelu vaatii meitä ymmärtämään.

Lineaarinen ajattelu

Monet meistä ajattelevat lineaarisesti, ilman että sitä edes tiedostaa. Tämä ajattelutapa on niin syvään juurtunut, ettemme edes tunnista sitä yhdeksi monista lähestymistavoista. Lineaarinen ajattelu on ennustettavaa ja johonkin tiettyyn, usein opittuun, menettelytapaan perustuvaa. Kuulostaa hyvältä, varsinkin ohjelmistokehityksen kaltaisella alalla, missä pyritään usein lineaarisesti rakentamaan modulaarisia ja mahdollisimman tehokkaita palasia osaksi järjestelmää.

Lineaarinen ajattelutapa onkin varsin hyvä ja tehokas tapa ajatella monessa tilanteessa. Se tarjoaa selkeyttä ja hallittavuutta, mikä varsinkin ohjelmistosuunnittelijoille on työssä tärkeää. Kun lähdemme pohtimaan monimutkaisempia järjestelmiä ja relaatioita järjestelmien osien välillä, olisi ajattelutapaa kuitenkin syytä laajentaa.

Muutos kohti systeemiajattelua

Monimutkaisten järjestelmien suunnittelu on haastavaa ja esiin tulevat ongelmat muuttuvat yhä enemmän koko järjestelmään vaikuttaviksi ja monihaaraisiksi, jolloin lineaarinen ajattelu ei takaa parasta mahdollista lopputulosta. Systeemitason ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan uusia näkökulmia ja työkaluja.

Ajatellaan hyvin yksinkertaistettua esimerkkiä. Jos istutetaan seitsemän kasvin siementä, odotetaan että x päivän kuluttua voidaan korjata satona seitsemän täysikasvuista kasvia. Jos peura syö yhden kasveista, laitetaan aita estämään peuroja tekemästä tuhojaan ja korjataan loppu sato. Tällä tavalla lähestymme usein myös ohjelmistoprojektien suunnittelua.

Todellisuudessa asiat eivät kuitenkaan ole näin yksinkertaisia. Joskus saadaan yhdeksän kasvia, koska kasvit saattoivat jatkaa kasvuaan seuraavanakin vuonna. Toisinaan ei saada yhtään satoa. Syynä voi olla esimerkiksi jänikset, peurat, sade, sen puute tai vaikka liiallinen kylmyys. Lopputulos on käytännössä aina monen tekijän yhdistelmä, jotka vaikuttavat toisiinsa ennalta arvaamattomilla tavoilla.

Koska systeemit harvoin ovat täysin hallittavissa ja niiden käyttäytyminen on monesti ennakoimatonta, emme voi lähestyä monimutkaisempia kokonaisuuksia ainoastaan lineaarisesti ajatellen.

Systeemiajattelu vaatii työtä – mutta se on sen arvoista

Valitettavasti epälineaariset lähestymistavat ovat lähes aina vaikeampia kuin lineaariset. Systeemiajattelu ei tee elämästäsi helpompaa, mutta se tekee sinusta tehokkaamman. Systeemiajattelu lisää kykyäsi kohdata vaikeita haasteita, parantaa päätöksenteon laatua ja auttaa tunnistamaan, mitkä asiat ovat todellisia ongelmia ja mitkä vain oireita jostain muusta. Systeemiajattelun avulla voidaan löytää ja paneutua varsinaiseen signaaliin kaiken kohinan keskellä.

Systeemiajattelussa kyse on kuitenkin enemmän kuin vain ongelman ratkaisemisesta. Pohjimmiltaan kyse on ymmärryksestä – siitä, että ymmärretään koko konteksti, jossa ongelma esiintyy. Tämä vaatii jatkuvaa oppimista, ennen kaikkea sen tiedostamista, kuinka paljon et vielä tiedä. Systeemiajattelijan arvokkaimpia ominaisuuksia onkin, että tiedostaa sen, että ei tiedä kaikkea.

Miten tunnistaa systeemiajattelijan?

Hyvä systeemiajattelija tunnistaa lineaarisen ajattelun hyvät ja huonot puolet ja osaa valita, milloin käyttää lineaarista lähestymistapaa ja milloin asioita pitäisi katsoa koko systeemin perspektiivistä.

Systeemiajattelussa tulee tiedostaa, että tekniset ja sosiaaliset järjestelmät ovat lähes aina toisiinsa kietoutuneita. Pitää ymmärtää konteksti missä toimitaan ja miten tekniset ratkaisut sekä toiminnassa mukana olevat ihmiset vaikuttavat toisiinsa ja pyrkivät näkemään tilanteen useasta eri näkökulmasta.

Tärkeimpänä piirteenä systeemiajattelussa on se, että oppii ja mukautuu jatkuvasti. Hyvä systeemiajattelija on myös itseään reflektoiva ja tietoinen omista ajatusmalleistaan, reaktioistaan ja mahdollisista virhepäätelmistä. Systeemiajattelussa pyritään lisäämään tietoisuutta omasta ajattelusta ja auttaamaan tiimejä ja organisaatioita ymmärtämään, miten yhteiset prosessit, mallit ja päätökset vaikuttavat järjestelmään kokonaisuutena.

Muutamia systeemiajattelijan tunnusmerkkejä:

• Ajattelee ajattelemista.
• Ymmärtää ja tunnistaa lineaarisen ja epälineaarisen ajattelun ominaisuudet ja erottaa mikä on milloinkin paras lähestymistapa.
• Osaa suunnitella ratkaisuja, missä on huomioitu konteksti ja koko systeemin tarpeet.
• Ymmärtää että ihmiset ovat osa teknisiä systeemejä.
• Pystyy luontevasti vaihtamaan näkökulmaa ratkaisuja etsiessään.
• Pyrkii aina kehittämään omaa osaamistaan.
• Pystyy ymmärtämään ja löytämään juurisyyt systeemitason ongelmiin ja ratkaisuihin.
• Pystyy kommunikoimaan ja ennen kaikkea perustelemaan ideat ja muutosehdotukset.
• Pystyy ymmärtämään miten toisistaan riippuvaiset ja toisiinsa liittyvät osat luovat kokonaisuuksia ja miten näitä riippuvuuksia voidaan hyödyntää parhaiten.
• Pystyy luomaan perusteltuja malleja ja konsepteja päätöksenteon tueksi.
• Ja ennen kaikkea hyväksyy, että epävarmuus on tervetullutta ja luonnollista sekä vääjäämätön osa elämää.

Ohjelmistokehittäjät osana systeemiä

Ohjelmistot eivät ole pelkästään teknisiä, vaan ne ovat itseasiassa sosio-teknisiä systeemejä. Lyhykäisyydessään tarkoittaen tapa, jolla ajattelemme, viestimme ja työskentelemme, on hyvin paljon sidoksissa siihen, miten ohjelmistot kehittyvät. Kun osat toimivat hyvin yhdessä, niin tekniset kuin sosiaalisetkin, on systeemi usein enemmän kuin vain osiensa summa.

Jos haluamme parantaa ohjelmistojärjestelmää, meidän on ensin tunnistettava, miten ohjelmiston parissa työskentelevä tiimi ajattelee siitä ja tarvittaessa pyrittävä muuttamaan tätä ajattelutapaa. Systeemin eheys, eli kuinka hyvin järjestelmän osat (niin tekniset kuin ei teknisetkin) toimivat yhdessä on erittäin tärkeää. Kun ideat ja konseptit ovat koko systeemin tasolla linjassa keskenään, järjestelmät palvelevat paremmin tarkoitustaan. Pienet muutokset ajattelutavassa voivat kantaa suuriin muutoksiin ohjelmistojärjestelmässä.

Kun tämä eheys puuttuu, näemme ongelmia, kuten tietojen siiloutumista, tiimien välisen työskentelyn tehottomuutta, purkkaratkaisuja, ohjelmistojen yhteensopimattomuutta ja teknistä velkaa, mitkä vaikeuttavat järjestelmän kehittämistä ja ylläpitoa.

Relaatiot ovat systeemisuunnittelua

Systeemiajattelussa keskeistä on relaatioiden ymmärtäminen. Ohjelmistosta tulee systeemi vasta, kun sen osat ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Kolme erillistä mikropalvelua pilvessä eivät ole vielä systeemi, vaan nämä ohjelmistokomponentit muuttuvat systeemiksi vasta siinä vaiheessa, kun niiden välillä on riippuvuuksia ja relaatioita.

Samoin kehitystiimi voidaan laskea systeemiksi siinä vaiheessa, kun tiimin jäsenet työskentelevät yhdessä ja heidän välillään on suhteita, jotka tukevat yhteistä tavoitetta.

Lineaariset lähestymistavat, joissa strategia tulee ylhäältä ja tiimit vain toteuttavat sen, eivät riitä monimutkaisessa, systeemisessä maailmassa. Organisaatioiden tulee ymmärtää, että muutokset vaikuttavat eri tavalla eri osiin järjestelmää ja että muutoksen onnistuminen riippuu kyvystämme suunnitella ja rakentaa toimivia suhteita systeemin sisällä.

Strategiset muutokset kuten digitaalinen transformaatio, modernisaatio tai vaikka muutos ohjelmistomonoliitistä mikropalveluarkkitehtuuriin ei voi olla vain ylhäältä alaspäin johdettu prosessi, koska muutos itsessään ei ole lineaarinen. Jos tällaista muutosta lähdetään viemään eteenpäin vain lineaarisesti ajatellen, tulee tie olemaan pitkä ja kivinen ja lopputuloksena tuskin saadaan aikaan mitään kovin pysyvää. Toki prosessi saadaan vietyä läpi, mutta todennäköisesti systeemi ei muutosten jälkeen ole kovin toimiva.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että systeemiajattelu ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä, jos halutaan onnistua monimutkaisissa, epälineaarisissa ympäristöissä. Kun opitaan ajattelemaan tilannetta koko systeemin näkökulmasta konteksti ymmärtäen, voidaan luoda kestäviä ratkaisuja, jotka palvelevat parhaiten sekä teknisiä että sosiaalisia tavoitteita.