Kolmas teollinen vallankumous, joka tunnetaan myös nimellä digitaalinen vallankumous, alkoi muuttaa maailmaa kiihtyvällä tahdilla noin 50 vuotta sitten. Suomi otti keskeisen roolin tässä vallankumouksessa kehittämällä 90-luvun alussa digitaaliset 2G-verkot, jotka mahdollistivat globaalissa mittakaavassa mobiililaitteiden käytön kasvun. Mobiililaitteiden yleistymisen perässä seurasi Internet. 1990-luvun jälkeen Internet on yhdistänyt ihmisiä ja yrityksiä eksponentiaalisella tahdilla. Tänään Internetin käyttäjiä on noin 4.5 miljardia, ja luku kasvaa noin miljoonalla joka päivä. Uudet teknologiat ovat johtaneet datamäärän räjähdysmäiseen kasvuun. Jokaisen kuluttajan käytössä oleva datamäärä on 30-kertaistunut kymmenessä vuodessa n. 60 tsettabittiin (21 nollaa). Seuraava iso kysymys lienee, miten tämä voidaan kääntää informaatioksi ja hyödyntämään ympäristöä, yhteiskuntaa ja yrityksiä tilaus-toimitusketjuineen.

1980-luvun alussa tilaus-toimitusketjujen (Supply Chain, SC) johtaminen nousi uudelle tasolle ja siitä alettiin puhua sujuvina materiaalivirtoina ja optimaalisena resurssien käyttönä asiakastarpeiden täyttämiseksi muuttuvissa markkinatilanteissa. Vilkkaampi keskustelu digitaalisista tilaus-toimitusketjuista (DSC) alkoi reilut kymmenen vuotta sitten, jolloin se määriteltiin seuraavasti: “Strateginen ja operatiivinen tiedonvaihto eri ketjun toimijoiden välillä viestinnän parantamiseksi”. Toisin sanoen, sähköisen informaation tulee virrata sujuvasti niin yritysten sisällä kuin sieltä ulos ja sisään.

Nyt tilaus-toimitusketjut ovat merkittävän digitaalisen murroksen kynnyksellä ja paine toimia kasvaa. Ketjuilta vaaditaan uudenlaista läpinäkyvyyttä, resilienssiä (esim. pandemian edetessä), tehokkuutta ja ketteryyttä vastata muuttuviin asiakastarpeisiin.

Käynnissä oleva muutos koskettaa kaikkia, joiden kilpailukyky vaatii sujuvaa toimittajarajapintaa ja jakeluverkostoa. Se siis koskee kaikkia toimialoja.

Laajasti jaettu näkemys on, että tilaus-toimitusketjuja ei enää pitäisi nähdä pelkästään operatiivisella tehokkuusajattelulla johdettavina toimintoina, vaan aidosti mahdollistajina, jotka luovat uutta liiketoimintaa. Myös vaatimus asiakastarpeiden ja operaatioiden lähentymisestä kasvaa. Murroksesta voittajina selviävät ne, jotka ymmärtävät, mitä kaikkea uudet teknologiat mahdollistavat ja sen, mitä kaikkea muuta kuin uutta teknologiaa kestävä muutos tarvitsee.

Mistä siis lähteä liikkeelle? Yhtenä haasteena toimitusketjujen digitalisaatiossa ovat erittäin laajat teknologiset ja osaamisen kehittämiseen liittyvät mahdollisuudet ja vaihtoehdot. Yritykset joutuvat tekemään päätöksiä rajallisin resurssein ja rajallisen informaation varassa, jolloin pelko omien valintojen vaikuttavuudesta ja taloudellisista riskeistä halvaannuttaa kehityksen. Mutta mitä tehdä, jos digiloikka on nyt otettava, jotta liiketoiminta voi jatkua?

Työmääräimistä asiakasarvon varmistamiseen

Edelleen hämmästyttävän monet yritykset ohjaavat toimintojaan erilaisin paperein, analogisesti. Näitä ovat erilaiset kirjalliset työmääräimet, rahtikirjat ja varastoraportit. Työhön liittyy paljon virhealttiita vaiheita ja hidasta käsinkirjaamista. Nopea tiedon jakaminen kaikille sitä tarvitseville on työlästä, jolloin esimerkiksi toimittajan on mahdoton saada tieto muuttuneesta asiakastarpeesta siten, että siihen ehdittäisiin reagoida riittävän aikaisin materiaali- ja aikahukkaa välttäen.

Seuraavassa kehityksen vaiheessa yksittäisiä toimintoja optimoidaan digitaalisilla, mutta toisistaan irrallisilla järjestelmillä. Näihin voi laskea esimerkiksi tuotannonohjausjärjestelmät, varastonohjausjäjestemät ja kuljetustenohjausjärjestelmät. Edellämainittuihin järjestelmiin keskityttäessä unohtuu helposti toimitusketjun end-to-end -näkökulma, vaikka toiminta siilojen sisällä kehittyisikin. Asiakkaan ääni ei kuulu vieläkään riittävän selkeänä ketjun alkuun asti.

Tilaus-toimitusketjujen digitalisaatio ratkoo tällä hetkellä paljolti juurikin tätä ongelmaa, asiakaskeskeistä kokonaisketjun digitalisointia. Informaation pitää kulkea ketjun läpi niin sujuvasti, että ketjun eri toimijat pystyvät reagoimaan muuttuviin asiakastarpeisiin reaaliajassa, eikä tästä synny materiaalihukkaa tai viivettä toimitusketjuun. Asiakkaan haluamat muutostarpeet tulevat näkyviksi myös tuotekehityksessä, ja tuoterakenteet päivittyvät automaattisesti uusien tarpeiden mukaisiksi. Markkinat vaativat siis yrityksiltä jatkuvaa muutosta, joten teknologioiden, prosessien ja ihmisten tulee olla valmiita siihen.

Uudet teknologiat ratkaisun avain?

Digitalisaatio muuttaa työympäristöjä merkittävästi. Sen myötä prosesseja ymmärretään uudella tavalla ja niistä kerättävä tieto lisääntyy. Tällä on huomattava merkitys paitsi organisaatioiden tapaan toimia, myös yksilöiden osaamiseen. Organisaatioilta vaaditaan hajautettua päätöksentekoa, ja niiden tulee rohkaista tiimejä toimimaan yli organisaatiorajojen, jakamaan parhaita käytänteitä ja tietoa. Parhaiten menestyvät ne organisaatiot, joissa ihmisiä rohkaistaan kokeilemaan uutta epäonnistumisen riskistä huolimatta. Yksilöiltä vaaditaan jatkuvasti enemmän uuden oppimista (ja vanhasta poisoppimista) päätöksenteon nopeutuessa ja uusien työkalujen myötä. Erityisesti muutos kysyy oikeaa asennetta kehitykselle ja kasvulle, johon liittyy halu tunnistaa omat heikkoutensa ja kyky reagoida osaamisen päivitystarpeeseen. Tämä pätee paitsi digitalisaatioon yleisesti, myös digitalisoituviin tilaus-toimitusketjuihin.

Tulevaisuuden kestävät rakenteet

Nopeasti ajateltuna teknologia ja kestävä kehittäminen eivät voisi olla paljon kauempana toisiaan: teknologia mahdollistaa talouskasvun ja kestävä kehittäminen haluaa jarruttaa sitä? Väärin. Melkein poikkeuksetta, ja erityisesti kasvavassa määrin verkostoituvissa ja dynaamisemmiksi muuttuvissa tilaus-toimitusketjuissa digitalisaatio on juurikin se, mikä mahdollistaa tulevaisuuden rakentamisen kestävälle pohjalle; se tekee mahdolliseksi hiilijalanjäljen pienentämisen (esim. optimoidut reitit, minimoitu tuotannon tyhjäkäynti ja hukka), uusien taitojen oppimisen (esim. henkilökohtainen tuottavuus ja hyvinvointi), ja sosiaalisen vastuullisuuden (esim. läpinäkyvyys lohkoketjuja hyödyntämällä).

Syystä tai toisesta, erityisesti paikallinen valmistava teollisuus ja logistiikkasektori ovat olleet hitaita reagoimaan vastuullisuuden paineeseen. Uudet EU:n regulaatiot ja lainsäädännöt, allianssit (esim. Responsible Business Alliance, RBA, mukana mm HP, Intel, IBM, Apple…) ja yritysten omat vastuullisuusohjelmat (esim. Google hiilivapaa 2030 mennessä) tekevät kestävästä ajattelusta pian uuden normaalin. Vastuullisuuden vaatimus ei voi tulla kenellekään enää yllätyksenä, ja meidän kaikkien on toimittava nyt, henkilöstä tai yrityksen koosta riippumatta. Mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä.

Uusi (digitaalinen) tapa toimia

Jos ei uskalleta kokeilla, mitään ei saavuteta ja kilpailussa jäädään jälkeen. Tilaus-toimitusketjujen digitalisoitumisessa onnistuvat ne, jotka haluavat ottaa nopeita askelia tiedostaen, että harha-askeliakin tulee. Koko ketju pitää valtuuttaa ottamaan vastuuta asiakaskokemuksesta ja tehdä siitä henkilökohtainen, riippumatta siitä, missä kohtaa ketjua toimitaan. Vain yhteisesti jaetulla liiketoimintatavoitteella ja yhteisesti ymmärretyllä asiakasarvolla voidaan saavuttaa yhteinen päämäärä. Lyhytkatseinen tehokkuuden maksimointi ja toimitusketjun “kyykyttäminen” ei johda tavoiteltuun vastuunkantamiseen, eikä uusia innovaatioita synny. Itsensä eristäminen muusta toimitusketjusta ja “oman pesän varmistaminen” ei enää riitä kilpailijoiden siirtyessä aidosti digitaalisiin, asiakasarvo-ohjattuihin ketjuihin.

Herättikö artikkeli halun katsoa asiakaskokemusta uudesta kulmasta? Vincit Now-tiimimme on valmiina auttamaan.