Touko Päivänsalo, 15, tutustui viikon ajan työelämään Rakettitieteellä. Ei, emme laittaneet häntä viikkaamaan kuupukuja tai pyyhkimään avaruuspölyjä komentosillalta, vaan hän pääsi kurkistamaan koodarin arkeen ohjelmoimalla avaruusaiheisen pelin.

Veikkolan koulun ysiluokkalainen Touko Päivänsalo oli kysellyt TET-paikkaa parista tietämästään IT-firmasta, mutta pestiä ei irronnut. Tuntemattomampia yrityksiä oli plärättävänä paljon eikä nettisivujen selailuun voinut käyttää tolkuttomasti aikaa – onneksemme jokin Raketin sivujen ulkoasussa kiinnitti Toukon huomion ja sai hänet sukeltamaan hieman syvemmälle. 

“Monipuolisuus ja etenkin maininnat vaativasta ohjelmistokehityksestä ja sulautetuista järjestelmistä saivat minut kiinnostumaan. Halusin päästä tapaamaan kokeneita koodareita ja tutustua heidän työhönsä. Ajattelin, että Rakettitieteellä se voisi onnistua.”

Otimme haasteen vastaan! Raketin ovet eivät avaudu kovin herkästi edes kaikille täysipäiväisille devaajille, joten mietimme, riittäisikö ysiluokkalaiselle oikeita töitä koko viikoksi.

Huoli oli turha – hommia olisi riittänyt pidemmäksikin toviksi, koska Touko ei ole mikään eilisen teeren poika mitä koodaamiseen tulee.

“Koodasin TET-viikolla avaruusaiheisen pelin JavaScriptillä. Olen tehnyt aiemminkin pelejä ja mm. yksinkertaisia neuroverkkoja. Ohjelmoin enimmäkseen Javalla tai JavaScriptillä, mutta viime kesän alussa aloin opetella myös  C++:aa”, hän kertoo.

Touko tarttui toimeen rakettitieteilijöiden elkein ja lopputuloskin oli sen mukainen. "Rakettimainen suoritus pelin ohjelmoinnissa”, kiittelee Jari Tulilahti, yksi Toukoa ohjannut rakettitieteilijä. Samaa sanoo toinenkin mentori, Saska Karsi: “Toukolle sanottiin, että tee peli – ja Touko teki pelin.”

“Sain vapaat kädet enkä alkuviikosta edes tarkalleen tiennyt, mikä on pelin tavoite. Kokonaisuus alkoi rakentua pikkuhiljaa, ja kun juttelin muiden kanssa, sain peliin paljon uusia ideoita, kuten kuuhun laskeutumisen ja bugien ampumisen”, Touko toteaa. 

Hänen mukaansa olikin hienoa, että töitä sai tehdä itsenäisesti mutta myös tutustua tiimityöskentelyyn – sitähän se työelämä on. Tiimityötaidot tuntuivat olevan hanskassa jo entuudestaan: “Touko esitteli rohkeasti omia tuotoksiaan ja pyysi niihin muidenkin mielipiteitä”, kertoo kolmas ohjaamiseen osallistunut rakettitieteilijä, Kalle Lundahn.

Parasta on ongelmanratkaisu

Touko kiinnostui koodaamisesta jo alakoulussa. “Aloitin Scratchilla ja huomasin, että koodaaminen on kivaa. Kuudennella luokalla aloitin ohjelmoinnin MOOC-kurssin Javalla ja sen jälkeen olen tehnyt kaikenlaisia mieleen juolahtaneita omia projekteja.” 

Rakettitieteilijäoppilaamme lemppariaineeksi koulussa on noussut tekninen työ (eikä syy yllätä): “Olen pystynyt yhdistämään käsitöihin sulautettua ohjelmointia, joten se on siksi kiinnostavaa.” 

Hänen mukaansa koulussa on hyvin tarjolla mahdollisuuksia niille, jotka ovat kiinnostuneita koodaamisesta. “Pari tuntia vuodessa on jotain pakollista Pythonia, mutta sen lisäksi voi ottaa valinnaisia.”

Voiko kuka tahansa sitten oppia ohjelmoimaan? “Miksi ei. Koodaaminen toki vaatii ongelmanratkaisukykyä ja luovaa ajattelua, jotta löytää hyviä ratkaisuja. Lisäksi auttaa, jos pystyy keskittymään pitkiä aikoja ja syventymään kunnolla.”

Hänen mielestään devaamisessa onkin parasta kiinnostavien ongelmien pohtiminen. Ikäviä puolia hän ei itse osaa listata, mutta kysäisi asiaa rakettitieteilijöiltä. 

“Kaikki tuntuivat tykkäävän työstään, mutta mainitsivat joskus aikataulujen arvioimisen hankalaksi. Niin ja välillä töistä voi olla vaikeaa irrottautua, ja silloin työn ja vapaa-ajan rajat hämärtyvät. Tämän tosin huomasin itsekin, koska teki mieli tehdä rakettipeliä koko ajan”, Touko naurahtaa. 

Tulevaisuuden konsultti?

Touko työskenteli viikon aikana sekä kotona että konttorilla, kuten ajan henkeen kuuluu. “Oli hyvä, että oli monenlaisia päiviä. Etänä oli tietenkin erilaisempaa, mutta silloinkin sain hyvin puhuttua kehittäjien kanssa. Ohjausten aikana juteltiin tekeillä olevasta pelistä ja alasta yleisesti. Jartzan kanssa osallistuin yhteen asiakaspalaveriinkin ja katsottiin embojuttuja, hän esimerkiksi esitteli Movesense-sensoria, jota oli ollut kehittämässä”, Touko kertoo. 

Tiimityö sujui hyvin kaikkien kannalta, kuten neljäs mentori, rakettitieteilijä Jarno Laine summaa: “Tämä oli virkistävä opetuskokemus arjen keskellä. Aika vain ei ollut puolellamme, olisin tahtonut oppia vielä lisää!”

Loppuksi se tärkein kysymys: kiinnostaako ura konsulttina? “Kyllä, koska konsulttitalossa saisi nähdä ja tehdä paljon erilaisia juttuja. Toisaalta olisi mielenkiintoista päästä työskentelmään yhdenkin tuotteen kanssa pidempiä aikoja eli tuotetalokin voisi olla hyvä työpaikka. Kaikki kiinnostaa!” Touko pohtii.

Ja sitten pelaamaan:

Tuhoa toimistotuolit ja laskeudu turvallisesti kuuhun – kokeile rakettipeliä!

Lue myös:

Rakettitieteen nuorennusleikkaus